Suomen metsät ovat olleet vuosisatojen ajan osa kansallista identiteettiämme, mutta yhä useammin metsänomistus siirtyy ulkomaille tai suurille rahastoille. Hallituksen esitys metsävähennyksen enimmäismäärän nostamisesta 75 prosenttiin on tärkeä askel, jolla vahvistetaan suomalaista omistajuutta ja annetaan perhemetsätaloudelle tilaa hengittää.
Tämä ei ole pelkkä veroetu, vaan järkevä taloudellinen investointi. Arvioitu 32 miljoonan euron verotulojen vähennys kääntyy todennäköisesti kasvuksi, kun metsänomistajat aktivoituvat ja puukauppa lisääntyy.
Puu liikkuu, työpaikat säilyvät ja metsäteollisuus saa tarvitsemansa raaka-aineen kotimaasta. Metsätalous on suomalaisen hyvinvointivaltion keskeinen tukipilari.
Metsävähennys ei pakota ketään hakkuihin. Se mahdollistaa ne niille, jotka haluavat hoitaa metsiään vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Se ei sulje pois suojelua, mutta ei myöskään tee aktiivisesta metsätaloudesta kannattamatonta. Juuri tällaisia kannustimia tarvitaan, jotta metsät pysyvät elinvoimaisina ja suomalaisessa omistuksessa.
Huolta herättää se, että osa ilmastopoliittisista tavoitteista näyttäisi edellyttävän hakkuiden merkittävää vähentämistä. Tällainen kehitys olisi uhka työllisyydelle, teollisuudelle ja koko hyvinvointivaltiolle.
Se ei Perussuomalaisille käy. Emme tarvitse ilmastotekoja, jotka perustuvat epävarmoihin oletuksiin ja lyövät laimin taloudellisen todellisuuden.
Metsävähennyksen korotus on perusteltu, reilu ja oikeudenmukainen ratkaisu. Se tukee kotimaista omistajuutta, vahvistaa veropohjaa pitkällä aikavälillä ja turvaa maaseudun tulevaisuutta. Tämä ei ole vain talouspoliittinen päätös, vaan selvä viesti siitä, että Suomessa halutaan säilyttää omistus siellä, missä se on aina ollut: omissa käsissämme.