Pieni pala omaa maata on monen suomalaisen unelma. Pelkäksi unelmaksi se olisi minun kohdalla saanut jäädäkin, sillä olin metsänomistajana yhtä surkea kuin kalanleikkaajana norjalaisella kalatehtaalla vuonna 1984. Siellä fileoin enemmän kumihanskojeni sormenpäitä kuin turskaa.

Äiti lahjoitti ennakkoperintönä sisarelleni ja minulle pienen palstan tyypillistä kitukasvuista lappilaista metsää. Palstalla on lyhyen kävelymatkan päässä myös nätti hirsimökki.