Sain lukea (LK 14.12.), että viime hallituskaudella puhututtanut saamelaiskäräjälaki tulee käytännössä samanmuotoisena tämän eduskunnan päätettäväksi. Toisin sanoen nytkin on käymässä niin, että saamelaiskäräjien vaaliluettelosta ollaan pysyvästi sulkemassa valtava joukko lappilaisia, joiden suku on asunut alueella ”ikimuistoisista ajoista lähtien”, kuten sanonta kuuluu.
Samalla saamelaiskäräjien painoarvo kasvaa muutamista kosmeettisista muutoksista huolimatta. Tästä seuraa tilanne, jossa esimerkiksi pääkaupungissa elävillä someinfluenssereilla, instagram-malleilla ynnä muilla sellaisilla, on enemmän sananvaltaa pohjoista Lappia koskeviin asioihin kuin on edelleen Lapissa elävillä, vanhojen metsälappalaissukujen edustajilla.
Tämä on toteutuessaan yksi nykyisen punavihreän ideologian synnyttämän positiivisen syrjinnän törkeimmistä ilmentymistä.
Nykyiset hallituspuolueet, rkp:tta lukuun ottamatta, eivät olleet viime hallituskaudella lakia edistämässä. Onko niin, että kyse olikin viime kaudella näin vähistä muutoksista, mitä Orpon hallitus nyt esittää?
Ei tietystikään, vaan kyse on rkp:n, etelän rannikkoseutujen ruotsinkielisten puolueen halusta järjestellä Lapin asioita muutaman kunnanvaltuutetun toivossa.
Kuinka toimiva on järjestelmä, jossa metsälappalaisten kaltainen ryhmä voidaan mitätöidä hallitusneuvotteluissa kymmenen kansanedustajan eduskuntaryhmän vuoksi? Hallituspuolue perussuomalaisten edeltäjän, smp:n puheenjohtaja Veikko Vennamo puhui ”puoluepoliittisesta pelistä” ja ”riitataktikoinnista”.
Muutoinkin neljän vuoden välein tapahtuva takinkäännön suomenmestaruuskilpailu saa joka kerta ainakin minut vakuuttuneemmaksi siitä, että valtiota tulisi johtaa kuin kuntaa – kaikki puolueet hallituksessa suhteellisen vaalitavan voimasuhteiden mukaan. Silloin päätökset syntyisivät enemmistön, eivätkä hallitusneuvottelujen voimasuhteiden mukaan.