Kunniamerkit: Katso lista Lappiin myön­ne­tyis­tä it­se­näi­syys­päi­vän kun­nia­mer­keis­tä

Pääkirjoitus: Hal­li­tuk­sen on lei­kat­ta­va lisää, jos se aikoo pysyä ta­voit­teis­saan

Luppo: Arto Köngäs on kip­san­nut lap­pi­lais­ten raajoja yli 30 vuotta

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Metsä on ko­ko­nai­suus

Me maalaiset ja iso osa kaupunkilaisistakin olemme luonnonsuojelijoita. Olemme oppineet hoitamaan ja ravitsemaan tarvitseviamme kasveja sekä jalostamaan kasveja niin, että saamme jalosteilla vaihdettua tuotteita, joita meillä ei kasva – kuten kahvia ja banaaneja.

Puu on merkittävin teollisuuden raaka-aine, jonka jalosteille on tarvetta kaikkialla maailmassa. Metsä on merkittävin luonnontuotteemme. Puun jalostus on tärkein ja kehittynein teollisuuden tuotantoala. Sen merkitys on tärkeä koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.

Puiden elinkaaren ymmärtäminen on tärkeä osa metsien hoitamista. Puulajien keskinäinen kasvupaikkakilpailu on suuri osa metsänhoitotyötä. Puille, joita halutaan rehevimmin kasvattaa, tulisi saada riittävästi tilaa – maan ravinteita, taivaan valoa ja ilmaa.

Rehevimmän kasvukauden aikana puut syövät eniten ilmaston ”hiiltä” ja toimivat hiilinieluina. "Luonnonsuojelijat" puuttuvat äänekkäimmin juuri hiilinieluihin, mutta ymmärtävät kapea-alaisimmin asian kokonaisuutta.

On ymmärrettävä, että rehevimmän kasvun aikana puut syövät eniten, mutta kun nekin tulevat aikuisiksi, syönti vähenee. Kun puu tulee vanhaksi, syönti loppuu ja juuret lahoavat. Puu kaatuu ja alkaa lahota luovuttaen ympäristöönsä elinaikanaan syömänsä. Kun puu käytetään teollisuuden raaka-aineena, sen syömät eväät eivät hajoa ympäristöön. Silloin on uuden sukupolven kasvattamisen aika. Ja taas taimikoiden hoitoaika.

Olisiko puu viisainta käyttää hyväksi ennen kuin sen lahoaminen saastuttaa ilmastoa? Metsien käsittelystä on tullut ”toisen lautaselta” syöjien propagandan aihe. Tulisi käsittää tässäkin asiassa kokonaisuus. Kovaäänisimpiä ovat ne, jotka eivät osaa erottaa kuusta männystä, eivätkä ymmärrä, mikä on lehtipuun merkitys.

Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa molempien sukupuolien ääni tulisi kuulua myös poliittisessa luonnonsuojelussa yhtä voimakkaana. Onko meillä poikia vähemmän? Siltä se kuulostaa. Vai ovatko he mukana vain siksi, että tässä asiassa on helpompi edetä näkyvämpään asemaan kun kilpailijoita on vähemmän?

Pääkaupunkilaisenkin tulisi tietää, mistä saadaan tuohikontin ja pärekorin tarveaineet.