Me­ri­lap­pi­lai­set pöl­lö­mie­het ker­to­vat, miksi hu­hui­lua kan­nat­taa kuun­nel­la

Pöllöjen ruokalistan tärkein lenkki myyrät ja muut pikkunisäkkäät ovat nyt alamaissa.

Jouko Kärkkäinen (etualalla) ja Jouni Saarela kuulostelevat mahdollista huuhkajaa Simon maisemissa. Tällä kertaa ei tärpännyt. Huuhkaja huhuilee monesti jo alkuillasta, mutta pääsee kunnolla vauhtiin vasta yön pimeydessä. Huuhkajan ääntä kuvataan kammottavaksi. Sen soidinhuhuilu voi kantaa jopa viisi kilometriä.
Jouko Kärkkäinen (etualalla) ja Jouni Saarela kuulostelevat mahdollista huuhkajaa Simon maisemissa. Tällä kertaa ei tärpännyt. Huuhkaja huhuilee monesti jo alkuillasta, mutta pääsee kunnolla vauhtiin vasta yön pimeydessä.
Jouko Kärkkäinen (etualalla) ja Jouni Saarela kuulostelevat mahdollista huuhkajaa Simon maisemissa. Tällä kertaa ei tärpännyt. Huuhkaja huhuilee monesti jo alkuillasta, mutta pääsee kunnolla vauhtiin vasta yön pimeydessä.
Kuva: Juhani Jaakkola

Aktiiviset pöllömiehet Jouko Kärkkäinen ja Jouni Saarela valmistautuivat huhtikuisena lauantai-iltana kuuntelureissulle lähtöön Kivaloiden vaaramaisemiin. Tarkoituksena oli selvittää Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenuksen toimintaan kuuluvana erityisprojektina kevään ja kesän pöllötilannetta.

Kuunteluiden avulla saadaan kohtalaisen kattava kuva niin pöllölajeista kuin niiden runsaudesta. Eri puolille Kemi-Tornion alueille suunnatut alkuillan ja yön kuuntelureissut ovat käsittäneet parhaina vuosina satoja kuuntelupisteitä; välillä ryhmiä on ollut liikkeellä vähemmän, jolloin havaintopisteitäkin on vastaavasti ollut niukemmin.

Rento harrastuskaarti

Lauantai-ilta enteili tyvenen ja kirkkaan illan lähtötilanteessa ainakin sään puolesta hyvää tulosta. Myös loppuvuoden ja alkukevään lukuiset pöllöhavainnot muiden muassa varpuspöllöistä, huuhkajista ja yllättäen myös alueellamme harvoin tavatusta viirupöllöstä nostivat Joukon ja Jounin fiilistä. Jouko on Xenuksen varapuheenjohtaja ja lukeutuu yhdistyksen kantaviin voimiin. Jouko eläköityi muutama vuosi sitten ja liittyi Xenuksen rentoon harrastajakaartiin.

Joukon mukaan pöllökuuntelu on oleellinen osa kulloisenkin pöllövuoden lajiston määrää ja yksilörunsautta arvioitaessa. Kuuntelu liittyy myös pöllöjen pesintätilanteen selvittelyyn, sillä siellä missä pöllöt puputtavat, viheltävät, huhuilevat tai muita ääniä ilmoille päästelevät, kannattaa myöhemmin keväällä tai viimeistään alkukesästä etsiä pesiä tai tarkastaa maastoon vuosien mittaan vietyjä pönttöjä ja isojen pöllöjen tarpeisiin tehtyjen pesintäalustojen käyttöä.

Pöllömailta alkuyöstä kotiosoitteisiinsa Kemiin palanneella kaksikolla oli tuomisinaan laiha havaintosaalis.

–Ainoat luonnonäänet olivat ketun naukaisut ja muutaman metsäkanalinnun pelästyneet äyskäisyt. Pöllöistä emme kuulleet ilahdustakaan. Tämä oli melkoinen yllätys ja tietysti myös pettymys, koska kaikki palikat olivat muuten hienosti kasassa. Odotimme ainakin muutamaa helmipöllöä, huuhkajaa ja varpuspöllöä, Kärkkäisen Jouko raportoi sunnuntai-aamuna.

Ravintopula hiljentää huhuilun

Jounilla oli jo pohtinut syytä pöllömetsien hiljaisuuteen; hän sanoi uskovansa, että, pöllöjen vähyyteen tai soidinhaluttomuuteen vahvimmin vaikuttava tekijä on ravintopula.

–Pöllöjen ruokalistan tärkein lenkki: myyrät ja muut pikkunisäkkäät ovat nyt alamaissa. Kannat ovat mitä ilmeisimmin romahtaneet. Toki useimmat pöllölajit pystyvät hyödyntämään myös linturavintoa, ja esimerkiksi huuhkaja pystyy ainoana pöllölajina pistämään pupupaistiksi. Se käy hanakasti myös yöpymisoksalla torkkuvan variksen kimppuun. Huuhkaja tykkää myös rotista, mutta nykyaikainen jätehuolto ei suosi rottalaumoja, Jouni Saarela muistutti.

Jouko ja Jounia huolettaa kolopöllöjen tilanne muutenkin (esim. varpuspöllö, helmipöllö, hiiripöllö). He kertoivat, että metsissä on entistä vähemmän kolopuita pöllöjen pesintää ajatellen. Tilannetta on pyritty paikkaamaan pöntötyksin, mutta uusia pönttöjä tarvittaisiin vuosittain, koska vanhat lahoavat ja niitä jää myös hakkuiden alle.

Jouko on ravannut pöllöjen perässä jo 70-luvun lopulta lähtien. Sadat pöllöreissut ovat sujuneet pääsääntöisesti hyvin.

–Pikku hiljaa olen oppinut muistamaan, mitkä ovat ne talot, joissa on valpas vahtikoira. Sen räksytys peittää pöllön äänen. Näiden talojen kohdalla olen vain lisännyt usvaa auton konehuoneeseen. Kaksijalkaiset asukkaat eivät ole aina ymmärtäneet, miksi joku pysäköi yömyöhällä talon nurkalle, mutta keskusteluissa on aina löytynyt nopeasti yhteisymmärrys ja naurun hörähdys rupattelun päätteeksi.

Tämän jutun kirjoittaja muistaa öisen kilpailun saloseudun perimmäisen talon raivoisan koiran ja pöllökuuntelijan välillä. Tämä episodi osui 60-70-lukujen taitteeseen.

–Veivasin vaihteettomalla polkupyörälläni niin lujaa kuin pääsin ärjyvä koira miltei lahkeessani kiinni. Kilpakiidäntää jatkui ainakin pari kilometriä ennen piskin uupumista. Oli pakko pysähtyä haukkomaan henkeä.

Pöllöfakta

Meri-Lapin vakiopöllöjen soidinäänet

Huuhkaja: Helppo tunnistaa kantavasta, matalasta puhalluksesta HUU-uu. Äänessä pitkin yötä.

Viirupöllö: Hyvin matala ääni, joka alkaa huuhkajamaisesti VU-HU, jonka jälkeen muutaman sekunnin tauko, huhuilu jatkuu vuhuh-hu HUUhuh. Aktiivisin vasta aamuyön tunteina.

Lapinpöllö: Erittäin haastava ääntelijä, koska matala, loppua kohti vaimeneva puuskutus kantaa vain muutamia satoja metrejä. Se menee helposti tuulen mukana, joten tyyntä tarvitaan.

Hiiripöllö: Koiras soi pitkää, noin 10 sek. kestävää pulinasarjaa ulululul… Ääntelee vain öisin.

Sarvipöllö: Soidinlaulu 2-3 sek. välein toistuva hyvin matala HUU, joka muistuttaa kevyesti soivaa huuhkajaa, mutta sarvipöllö toistaa huhuiluaan selvästi tiheämmin.

Suopöllö: Ääntä kuvataan etäisen höyryveturin puuskutukseksi: UH-UH-UH… Soidintaa IV-V

Helmipöllö: Yleisin pöllönääni metsissämme: PU PU PU… kuuluu miltei loputtomiin. Kantaa 3- 4 km

Varpuspöllö: Soidinääni muistuttaa punatulkun vihellystä, toistuu 2-3 sek. välein: PYY…PYY…