Me­ri­lap­pi­lai­set mukana lin­tu­seu­ran­nan jät­ti­hank­kees­sa

Xenuksen atlasvastaavilla Raimo Koskenkorvalla (vas.) ja Jouko Kärkkäisellä on lintuasiat hyvin hanskassa.

Kuva: Juhani Jaakkola

Lintuatlas sai jo alkumetreillään 70-luvulla kiitettävästi lintuharrastajia liikkeelle; maastotöihin osallistui yli 2000 harrastaa eri puolilla maatamme. Atlas-selvitykseen osallistuneiden määrä kasvoi vuosien mittaan reippaasti. Viimeistään nyt voidaan puhua todellisesta harrastuksen kansanliikkeestä, sillä toukokuun alkuun mennessä havaintojen keräysjärjestelmään oli ilmoitettu jo kymmeniätuhansia havaintoja. Määrä moninkertaistuu kesäkuukausien aikana, sillä vasta pieni osa etenkin pohjoisen linnuista on aloittanut pesintätouhunsa. Esimerkiksi pohjoisen kertuista ja kahlaajista monet ovat vielä muuttomatkalla.

Yksikin havainto arvokas

Kemi-Tornion Lintuharrastajat Xenus ry:n atlasvastaavina toimivat Jouko Kärkkäinen ja Raimo Koskenkorva innostavat yhdistyksensä jäseniä sekä luonnossa virkistäytyviä, lenkkipoluilla viihtyviä, kesämökeillä puuhastelevia ja vaikkapa kotimaan lomareissuilla pyörähtäviä ihmisiä lintuhavaintojen tekoon.

–Lintuatlakseen jo yksikin havainto on arvokas. Tärkeätä on pistää muistiin lintulaji, havaintopaikka ja pesimävarmuusindeksi.  Varmin todiste pesimisestä on se, että ko. linnulla on pesä, jossa on munia tai poikasia. Lievimmillään tai epävarmimmillaan pesintävarmuus on silloin kun on vain nähty lajilleen määritetty lintu pesimäaikana. Toki tämänkin pesimävarmuuden täyttävä lintu kannattaa ilmoittaa, Raimo Koskenkorva muistuttaa.

Jättimäiset mittasuhteet

Jouko Kärkkäinen kuvaa merilappilaisten lintulevinneisyyshanketta mittasuhteiltaan jättimäiseksi. Hän tietää, että harrastajien ”työlistalla” on 70 atlasruutua. Kunkin ruudun koko on 10 x 10 kilometriä. Näistä tulee pinta-alaa 7000 neliökilometriä – hehtaareja on 700 000. Toki kokonaisuuteen kuuluu vesistöjä (järviä, jokia ja saaristokohteita sekä rannikkovesialueita).  Valtaosa on metsä-, pelto- ja suomaita.

–Lintuatlas on harrastajille haastava hanke monessa mielessä. Lintulaji on aina varmistettava, ja pesinnän seuruussa on aina tärkeimmäksi otettava linnun suojelullinen puoli. Harrastaja ei saa toiminnallaan aiheuttaa pesän tai pesueen tuhoutumista tai lisätä alttiutta sen joutumista petojen kynsiin. Olemme yhdistyksessä järkeistäneet atlaskartoitusta muiden muassa siten, että olemme vuokranneet taajamien ulkopuolelta kämppiä atlastukikohdiksi. Niistä on sitten tehty muutamien päivien aikana pikkupartioin retkiä ympäröiviin maastoihin linnuston levinneisyyttä selvittämään. Näin on säästetty esimerkiksi polttoainekuluissa ja järjestetty harrastajille mukavaa retkitouhua ja opeteltu erä- ja kämppätaitoja. Yhteistyö on voimaa, Jouko Kärkkäinen sanoo.

Jouko aloitti atlas-säpinät suurhankkeen toisessa aallossa 80-luvulla. Raimo pakkasi atlasreppunsa jo ensimmäiseen rynnistykseen 1974. Kaverukset kuuluvat Xenuksen kantaviin voimiin. Jouko on yhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja ja Raimo puolestaan kokenein yhdistyksen rahakirstun vartija.

Raimon mukaan yhdistyksen jäsenmäärä hätyyttelee tällä hetkellä 150:ttä. Hän tunnustaa yhdistyksen potevan viime vuosina miltei kaikille harrastajayhdistyksille tutuksi tullutta ”tautia” eli ukkoutumista. Vaikka luonto on valtaosalle suomalaisista tuttu ja rakas elementti; sen pauloissa halutaan olla omilla ehdoilla ja järjestötoimintaan sitoutumatta. Raimo oikaisee ukkoutumis-termiä huomauttaen ilahduttavasta asiasta: Xenukseen on liittynyt viime vuosina runsaasti naisia.

–On erittäin arvokasta ja hieno asia, että luonto- ja ympäristöasiat ovat hyvässä kurssissa. Hyvin monet ihmiset sanovat luonnossa liikkumisen keskeiseksi virkistyslähteekseen. Saamme yhdistykseen paljon viestejä, kysymyksiä ja havaintoja ns. ei-jäseniltä. Kaikki luontoa kunnioittava ja siitä iloa elämään tuova luontoyhteys on yhtä arvokasta, Raimo Koskenkorva korostaa ja antaa mielellään ohjeita vaikkapa menossa olevan lintuatlaksen tiimoilta.