Men­nei­syy­den ar­ki­elä­mä ja kult­tuu­ri­pe­rin­tö esillä Ala­tor­nion pi­tä­jä­mu­seos­sa – "E­si­neet ker­to­vat ar­jes­ta, joka koostui työstä työn perään"

Alatornion kirkon ja hautausmaan tuntumassa kohoaa vakuuttavan kokoinen, punainen, ikkunaton rakennus. Maaseudusta elävän yhteiskunnan aikana rakennus oli kruunun määräyksestä perustettu viljamakasiini. Nyt rakennuksessa toimii Alatornion pitäjämuseo. Museon puinen tuoksu ja hämärä tila luovat tunnelman, jonka vallitessa näyttelyä on mukavaa kiertää ajatuksen kanssa.

Myös rakennuksen historia itsessään on kiinnostava: lainajyvämakasiinien merkitys oli aikanaan niin suuri, että niiden perustamisesta annettiin määräys valtiopäiväpäätöksellä vuonna 1756. Ajan ruokavaliossa viljoista tehtävillä leivillä ja esimerkiksi perunalla oli nykyistä suurempi rooli ihmisten koko ruokavaliossa. Siksi viljan saanti oli turvattava varastoimalla.

– Kyse oli eräänlaisesta oman aikansa sosiaalihuollosta: varattomat saivat viljaa hätäapuna ja satonsa menettäneet lainajyvästöstä siemenviljaa, kertoo makasiinin merkityksestä Tornion Kotiseutuseura ry:n puheenjohtaja Erkki Taskila.

Alatorniossa pitäjämakasiini toimi 1840-luvulta 1900-luvun alkuun, palvellen koko Alatornion pitäjää ja aluksi myös Karunkia. Toiminta viljamakasiinina päättyi 50-luvulla, mutta vuonna 1967 viljamakasiiniin perustettiin museo.

Näyttelyn esineet on koottu teemoittain vanhan viljamakasiinin alakertaan. Kuvassa maalattu apesilppuri, joka lienee tavaroista nuorimpia. Taustalla kalastukseen liittyviä välineitä.

Kuva: Siru Uusi-Seppälä

Alatornio oli aikanaan yksi Peräpohjolan merkittävimmistä maatalouden keskittymistä. Joukossa onkin monenikäisiä, pääasiassa 1960-luvulla kerättyjä esineitä, jotka liittyvät esimerkiksi karjanhoitoon tai kalastukseen.

– Ne edustavat elämänmuotoa, jollainen tuskin enää palaa, Taskila toteaa.

Museo on tänä vuonna auki heinäkuun loppuun asti. Lisäksi sen lupaillaan olevan auki elokuussa kahtena sunnuntaina. Museosta löytyy jonkin verran tekstiopastuksia ja lisäksi näyttelytilassa olevalla näytöllä voi selata historiallisia valokuvia.

Historia selittää viljamakasiinin sijainnin kirkon lähellä, olivathan pitäjän asiat pitkälti kirkon hoitamia ennen kuntahallintoa. Nyttemmin sijainti palvelee kävijöitäkin: kesätyöntekijä Neea Kivelän mukaan monet paikalliset tulevat museoon hautausmaalla käymisen yhteydessä. Kesän aikana kävijöitä on Kivelän mukaan ollut muualtakin, esimerkiksi Helsingistä. Viikon aukiolon jälkeen pitäjämuseolla oli käynyt jo 60 vierailijaa. Kivelä työskentelee kaupungin kesätyöntekijänä, mutta museota ylläpitää Tornion kotiseutuseura ry.

– Seuran tehtäviin kuuluu ylläpitää kotiseutuhenkeä, kotiseudun viihtyvyyttä ja lisätä tietoisuutta, tiivistää Taskila. 

– Kotiseutuseura voi tehdä esimerkiksi aloitteita kaupungin hallinnolle. Seura järjestää myös erilaisia retkiä ympäri Suomen, usein yhteistyössä muiden yhdistysten kanssa. Myös museon ylläpitämiseen saadaan tarvittaessa apua muilta tahoilta.

– Tämä ei ole vain vanhojen esineiden säilytyspaikka, Taskila huomauttaa. 

– Esineet edustavat sellaista historiaa ja kulttuuriperintöä, josta enemmistöllä ei ole enää omakohtaista kokemusta työvälineiden kehittymisen, kaupungistumisen ja elämäntavan murroksen myötä. Kulttuuri ja yhteiskunta sellaisena kuin ne nyt tunnemme ovat kuitenkin rakentuneet historian varaan. Näyttelyn esineet kertovat konkreettisella tavalla paikallisten arjesta, joka koostui pääosin työstä työn perään.

– Kyse on menneiden sukupolvien arvostamisesta, Taskila tiivistää.

Pitäjämuseosta löytyy kiinnostavia yksityiskohtia. Kuvassa tietäjä Iisak Pistokosken ”noitakaappi”, jossa yritettiin höyryllä ja kylmällä vedellä auttaa hermostuneita ihmisiä. Erään tarinan mukaan Iisak pystyi tietäjän kyvyillään näkemään, mistä metsälaitumelle kadonneet lehmät löytyisivät.

Kuva: Siru Uusi-Seppälä