Kolumni

Medialukutoukan muistelmat

-
Kuva: Anssi Jokiranta

Huonoja uutisia. Nuoriso on jälleen pilalla. Tilastokeskuksen tuoreimman (2017) selvityksen mukaan suomalaisten nuorten aktiivilukeminen on laskenut. Nuorista eniten kirjoja vapaa-aikanaan lukevat 10–14-vuotiaat ja pohjaa pitävät 15–24-vuotiaat.

Erityisesti kaunokirjallisuuden lukemisen sanotaan kehittävän mielikuvitusta ja empatiataitoja. Siinä missä elokuvissa maailma tarjoillaan valmiina, kirjojen maailma joudutaan ihan itse kuvittelemaan annettujen kielellisten viitteiden pohjalta.

Eniten tunnutaan olevan huolissaan siitä, ettei lukemiseen keskittyminen tai kokonaisen opuksen lukeminen kiinnosta. Hyvä luku- ja kielitaito ovat ajattelun perusta.

Tätä väitettä en mistään hinnasta kiistä.

Syyttävä sormi rappion tiestä osoittaa helposti ajanhengen arkkivihollista, teknologiaa. Sitä on ihana syyttää, onhan se nakertanut kulttuuria ja aiheuttanut muutosta kovalla vauhdilla.

Kirjoja ei viitsitä lukea, koska niistä ei saa välitöntä tyydytystä, jota viihteestä, kuten sarjojen katselusta, sanotaan haettavan.

Eniten tunnutaan olevan huolissaan siitä, ettei lukemiseen keskittyminen tai kokonaisen opuksen lukeminen kiinnosta.

Nykynuoret, nuo älylaitettaan jatkuvasti räpläävät kummajaiset. Keskittymiskyvyttömät someniskat. Aina pitää olla omasta elämästään kertomassa. Sivistys ei kiinnosta.

Voisiko sittenkin olla niin, että 80-luvun jälkeen suomalaiset kouluttautuvat ahkerammin? Kyllä, ainakin mikäli on tilastokeskuksen ja findikaattorin koulutustilastoihin uskominen. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittamattomien määrä on laskenut tasaisesti samalla, kun toinen aste ja alempi korkeakouluaste haukkaavat graafista yhä isompaa palaa.

Voisiko myös olla niin, ettei mainitun tilaston pahnan pohjimmaisilla nuorilla ole ylimääräistä aikaa lukea? Yhteiskunnallisen keskustelun siimeksessä on jo tovin värähdellyt ilmoille nuorten huolia työelämän vaatimustasojen kasvusta. Uupumuskin on jo yhteiskunnan normi.

Kun jo toisen asteen opintojen valinnat vaikuttavat kriittisemmin nuoren todennäköisyyteen päästä jatkokouluttautumaan, ei kiristyvässä ilmapiirissä tule ensimmäisenä mieleen kävellä kirjakauppaan.

Luettujen kirjojen määrä lähteekin sitten iloiseen nousuun heti 15–24-vuotiaiden jälkeen. Tilastollisesti vuonna 2017 koko kansan keskuudessa luettiin eniten sitten tilastoitujen vuosien. Sanottakoon vielä, että audiovisuaalisten teosten tiedostava lukeminen on aivan yhtä haastavaa ja palkitsevaa, kuin kirjojenkin.

Kysymys ei ole siitä mitä lukee, vaan miten lukee.

Kirjoittaja on lukija.