Katsoin jokin aika sitten lyhytfilmin, jossa gorilla ajaa traktoria. Päätin selvittää tarkemmin, mitä tälle lähisukulaisellemme kuuluu. Onhan niin, että 98,3 prosenttia kehoistamme koostuu samoista solurakenteista.
Sain tietää gorilla Kokosta (1971–2018), joka eli lähes koko elämänsä tutkija Francine Pattersonin eläintarhassa Kaliforniassa. Siellä se tutustui ihmisten elämään ja kulttuuriin sekä sai oppia viittomakielen, jolla pystyi kommunikoimaan ihmisten kanssa.
Koko tunsi yli tuhat viittomaa ja osasi yli 2 000 sanaa englantia. Koko ei palannut heimolaistensa pariin, vaan eli elämänsä ihmisyhteisössä.
Viittomakieli antoi Kokolle mahdollisuuden kertoa hoitajalleen omista tarpeistaan. Kivun kovuudesta se osasi kertoa numeroasteikolla 1–10 ja sai tarvittaessa hoitoavun.
Eläin oli tunneherkkä ja toi tunteensa esille. Kun sen hoitaja ja pitkäaikainen ystävä kuoli, seurasi siitä syvä surunilmaisu.
Luonnossa gorillat elävät päiväntasaajan alueella. Supistuvaan eläinlajiin kuuluu 316 000 yksilöä. Gorilla on kasvissyöjä, ja muut eläimet saavat olla siltä rauhassa. Ravinnoksi kelpaavat myös puun varvut ja oksat, joita on sademetsissä runsaasti.
Ruuan puutteeseen gorilla ei kuole, mutta se kuolee ihmisen ampumiin luoteihin. Sitä metsästetään Afrikassa liharuuaksi, ja ihminen onkin gorillan pahin vihollinen.
Tutkija Pattersonin kasvattama Koko osoitti, että gorilla lähestyy älykkyydeltään ihmistä. Viittomakielen taito ja englannin ymmärtäminen kertovat tästä. Toisaalta gorillayhteisössä ei tapella eikä uhata ihmisiä. Kerrotaan joistakin vihanpurkauksista, mutta syytä niihin ei tunneta.
Gorillan todennäköinen tulevaisuus kertoo myös siitä, että lajien määrä maapallolla jatkuvasti supistuu. Milloin tulee ihmisen vuoro? Tehokas työ on jo aloitettu muun muassa Ukrainassa ja Palestiinassa. Kaatuneita on jo valtavasti.