Mari Tulilehto nostaa (LK 7.2.) esiin huolen lyhytvuokrauksen vaikutuksista Rovaniemen kaupunkikehityksen. Väite siitä, että lakimuutoksella “laillistetaan asemakaavan vastainen majoitustoiminta”, on harhaanjohtava. Muutoksen tarkoituksena on selkeyttää lyhytvuokrauksen asemaa, ei mahdollistaa mielivaltaista sääntöjen rikkomista.
Lyhytvuokrausta harjoitetaan laajasti, mutta sen sääntely on epäselvää ja vaihtelee kunnittain. Valmisteilla oleva yhtenäinen lainsäädäntö ei vie kaupungeilta päätösvaltaa, vaan luo selkeämmät pelisäännöt kaikille osapuolille.
Kirjoittaja väittää, ettei Rovaniemellä hyödytä lyhytvuokrauksen verotuloista. Pääomatuloista maksettavien verojen ja arvonlisäverojen kohdentuminen valtiolle ei ole lyhytvuokraajien syytä. Tilanne on sama muidenkin pääomatulojen osalta. Onko ongelma siis lyhytvuokraus vai verotuksen kehittymättömyys?
Rovaniemi on matkailukaupunki. On epärealistista ajatella, että matkailun kehittäminen ei muuttaisi kaupunkikuvaa tai vaatisi sopeutumista. Silti väite, että keskusta “varataan matkailijoille” ja että “kuntalaiset menettävät vaikutusmahdollisuutensa”, on liioiteltu.
Kaavoitusmonopoli ei tarkoita, että kaupunki voisi takertua kerran luotuun kaavaan ja sulkea pois uudet toimintamuodot tai tarpeet. Sen tehtävä on sovittaa yhteen eri intressit, kuten vakituinen asuminen ja matkailun tarpeet, mikä on täysin mahdollista ilman mustavalkoista vastakkainasettelua. Kaavoituksen tulee elää ajassa mukana.
Onko matkailun kasvu automaattisesti “sosiaalisesti epäoikeudenmukaista”, kuten kirjoittaja väittää. Rovaniemi on jo pitkään elänyt matkailusta ja monille perheille se on keskeinen elinkeino.
Kaupungin kehitys ei ole nollasummapeliä, jossa yksi ryhmä hyötyy toisten kustannuksella. Oikein toteutettuna matkailun kasvu voi tukea koko kaupungin hyvinvointia. Kyse ei ole siitä, pitäisikö matkailua rajoittaa, vaan siitä, miten se toteutetaan tasapainoisesti ja hallitusti. Lyhytvuokraus tarvitsee sääntelyä, mutta sen ei pidä perustua pelkoon vaan faktoihin.