Koittipa taas elokuun viiminen viikonloppu ja tulivat messut. Jo periantai-iltapäivälä alko olla kuhinaa maatalousalan ossaamiskeskuksen Lappia-konsernin kartanoaluhhela. Markkinakojuja pystytethin.
Yritykset toivat isoja konheita paikale, olipa yksiki teleskoopin tapanen korkia varsi, josta joku sano, että onkhan joku hyppäämäsä benzi- hyppyä. Ei ollu.
Tervolan kunta oli pystyttäny siistin ja modernin kojun. Se oli ilosen värinen ja houkutteleva. Ihmiset parveilivat ahkerasti sen ympärilä ja saivat sielä esittää omia ajatuksiihan siittä, mitenkä kuntaa saatas vielä viihtysämmäksi.
Esitethin ainaki se, että saatas kevyen liikenthen väylä Koivusta Louele ja että Louen koulun ja Louen S-kaupan jatkuminen pitäs turvata. Kevyen liikenthen väylä lissäis huomattavasti pyöräilyä ja sauvakävelyn mahollisuuksia. Uusia lapsiperhheitä saatas, jos koulu ja kauppa jatkusivat.
Poliittiset puoluuhekki essiintyvät omila osastoilhan, samon monen elämänalan yrittäjät, isot ja pienet. Makosaa suuhunpantavaa löyty monenlaista, suolasta ja makiaa, vaikka mahamäärälä, jos niin halus. Oli puutarha- allaa, hyvinvointialuetta, Maahispajaa, Pajuideaa, Marttoja, Old Pinea ja Meän Lihhaa.
Vakkuutusallaaki esitelthin, käsityötaitoja, rakenus- ja muitten alojen ossaamista. Hunajaaki löyty ja hevosjuttuja. Hiirimuori ja Louen kyläyhistys toivat ommaa ilmettä Kivalo-opiston ja muitten ylheishyövyllisten tekijöitten joukhon. Ateljeita ja Artiaki löyty ja muita taitoja yllin kyllin.
Näkemistä ja kokemista oli esilä palion, aivan nokko. Jos halus kaikki nähä, piti ehottomasti olla molemat päivät paikala. Ja olihan sielä mukava olla, ko sää suosi niin kovasti. Päivä paisto, ja oli lämmin. Sandaaleisa, kesälenkkareisa, sortseisa ja liehuvisa kesäläningeisä ihmiset kulkivat, kattelivat, tapasivat tuttuihan ja nauttivat messujen ilmapiiristä.
Oman lukunsa toivat kiinostavat ohielmat viehkeine essiintyjinhen. Kaunheimat pihat palkithin. Jamppa Kääriäinen vallotti, ja Komioitten soitto pani jalat vipattamhan ja rytmin verhen. Liikenneturvallisuuesta puhuthin vakavasti ja koskettavasti.
Arja Koriseva hurmasi ja tuuitti lempeishin tunnelmhin. Mikäs siinä, kaunis ja suosittu ääni! Kuulthin vielä Radio Luxenburgiaki.
Louen messut tariosivat leipää ja sirkushuveja, palion juttuja monipuolisesti. Täytyy sanua, kyllä täälä osathan! Järiestelyt näyttivät sujuvan niinkö rasvattu salama. Tyytyväisiä ja ilosen näkösiä naamoja näky roppakaupala. Palion oli tehty, mutta ilmiselvästi se oli maksanu vaivan.
Mikäs siinä: kerran vuesahan sitä kannattaaki satsata! Eläkhöt Louen Messut vielä tulevaisuuesaki!