Lounais-Lapin mielipidekirjoituksessa (2. marraskuuta 2023, Pullola) haluttiin markka takaisin. Perusteena esitettiin devalvaatio, jotta voitaisiin tehdä kauppaa ulkomaille ”halvalla”.
Devalvaatio tarkoittaa valuutan arvon alentamista. Tästä seuraa varallisuuden arvotuksen katoamista maassa olevalle kotimaiselle ja ulkomaiselle omistukselle, eli pääomalle. Devalvaatiosta syntyneen arvon alenemisen seurauksena pääomat, kuten eläke- ja työttömyysrahastot menettävät rahaa. Esimerkiksi Suomessa oli työeläkevaroja 242 miljardia euroa (2022). Mikäli sitten devalvoitaisiin noin 13 prosenttia kuten vuonna 1991, niin pelkistä työeläkevaroista katoaisi 30 miljardia euroa devalvaation seurauksena. Muista rahastoista ja omaisuuseristä puhumattakaan.
Mikäli seurataan vuoden 1991 devalvaation vaikutusta lainojen korkoihin, niin korot nousivat yli 12 prosentin aikaisemmasta 6–7 prosentin korkotasosta. Mikäli Suomi devalvoisi nyt rahaansa kuten vuonna 1991 ja josta seuraisi vastaava korkotason nousu (kuten tapana on devalvaation yhteydessä tapahtua), valtion tämän vuoden lainanhoitokustannukset kallistuisivat. Vuonna 2022 valtion velkakirjan korko oli noin 3 prosenttia. Valtion ottamalle 15 miljardin euron lainalle tämä tarkoittaa 2,8 miljardia euron korkokustannusta vuoden 2022 rahoitustarpeisiin. Mutta sama tehtäisiin tilanteessa, jossa devalvoitaisiin kuten vuonna 1991, lähteestä riippuen se vaikuttaisi korkokuluihin nostavasti noin 6–9 prosenttia. Silloin samanlaisen lainan korkokustannus olisi peräti 8,2 miljardia euroa kuuden prosentin korolla. Se on 5,4 miljardia euroa enemmän maksettavaa devalvoinnin seurauksena.
Pelkästään näillä parilla pienillä esimerkeillä saimme mallinnettua devalvaation seurauksia, jotka perustuivat 14. marraskuuta 1991 tehtyyn devalvaatioon. Vuoden 2022 tilastojen perusteella menettäisimme tällä tavalla devalvoimalla 30 miljardia euroa pelkästään eläkevaroja. Lisäksi vuodessa tulisi lainanhoitokuluja maksettavaksi 5,4 miljardia euroa lisää. Tämä tarkoittaisi tässä tapauksessa 35 miljardin euron kuluja devalvaatiosta. Laskelmaa voi toki kritisoida esimerkiksi devalvaatioasteen kokoluokasta ja korkoprosenteista, mutta 1990-luvun alun tapahtumat antavat tosipohjaista näyttöä devalvaation seurauksista, jota tässä hyödynnettiin esimerkkinä.
Mikäli markasta haaveilemisen perusteena on yrittää myydä kotimaisia vientituotteita halvalla, se näyttäisi olevan melkoisen kallis harrastus kansantaloudelle. Ainakaan minusta ei kannata mennä halpaan.