KTY: n, Kemin Taideyhdistyksen ja Kemin Aikamme Naisten seminaari lauantaina 26.2 keräsi 60 kuuntelijaa Kemin Kinopirtin saliin. Aiheena oli Maahanmuuton monet kasvot, jota valottivat Helsingin yliopiston vararehtori, kansatieteilijä Hanna Snellman, filosofian tohtori Kai Latvalehto ja kirjailija Rosa Liksom. Seminaari oli tunteita herättävä ja tietoa lisäävä eli juuri sellainen kuin seminaarin pitääkin olla.
Hanna Snellman sytytti seminaariväen kertoessaan miten siirtolaisuus on ollut osa myös Pohjois-Suomen historiaa. Suomesta Ruotsiin lähdettiin suurin joukoin 1960 ja 1970 luvun taitteessa. Monella salissa istuneella oli omakohtaisia kokemuksia. Suuret ikäluokat, 40-luvun lopussa syntyneet olivat tulleet 1960-luvun lopulla osaksi työvoimaa jolle ei Suomessa löytynyt käyttöä. Niin lähdettiin Ruotsiin tehdastyöhön ja jäätiin sinne koska työstä sai hyvää palkkaa, lapsille oli luvassa koulutusta ja asunnot toteuttivat unelmaa jossa elämään helpottivat kaikki nykyaikaiset mukavuudet pyykkikoneineen ja vesijohtoineen. Kun kovalla työllä ansaittiin vielä auto jota kelpasi tulla kotikylälle näyttämään olivat monen unelmat täyttyneet.
Mutta oliko kansakoulun käyneellä ”finnjävelillä” mahdollisuutta edetä Ruotsissa? Toisen polven ruotsinsuomalaisella oli, vaikka tämä sukupolvi ei ollut itse päättänyt muutosta Ruotsiin. FT Kai Latvalehto on tullut tunnetuksi dokumenttifilmistä Laulu koti-ikävästä. Filmissä Kai matkustaa isänsä kanssa kohti Suomea keskustellen ja Ruotsiin muuton syitä pohdiskellen. Latvalehto pohti esitelmässään mitä suomalaisuus on ja sitä miten suomalaisiin maahanmuuttajiin suhtauduttiin Ruotsissa. Sopeutuminen Ruotsiin ei kaikille ollut helppoa, sillä maahanmuuttajat ja heidän lapsensa kohtasivat rasismia ja syrjintää.
Kirjailija Rosa Liksom kertoi miten on rakentanut romaaninsa Väylän. Haastattelut Lapin sodan aikana Ruotsiin pakolaisiksi lähteneiden muistoista kehittyivät tarinaksi, jossa karjaa ajavan tytön selviytyminen sodan jaloissa koskettaa lukijaa. Lapin sotaa ei koko Suomessa tunneta ja pakolaistarinaakin on luultu fiktioksi. Syksyllä 1944 joutuivat Lapin asukkaat lähtemään Ruotsiin kun Suomen armeija ajoi saksalaiset pois Lapista. Nuoret saivat paimentaa karjaa ja hoitaa kotieläimiä, jotka olivat arvokasta omaisuutta maatalousvaltaisessa Lapissa. Pakolaisleirit Ruotsin rajan pinnassa toimivat kevääseen 1945.
Minna Rainion ja Mark Robertsin elokuva They Came in Croweded Boats and Trains kertoi irakilaisten näyttelijöiden kuvaamana Lapin sodan evakkojen kulkua Ruotsiin. Elokuvasta muodostui vaikuttava kokemus Rosa Liksomin esitelmän jälkeen.
Sota on niin monin tavoin vaikuttanut suomalaiseen muuttoliikkeeseen. Millainen maa olisi Suomi ollut nuorisolle jos isämme ja äitimme olisivat saaneet elää nuoruutensa rauhan aikana? Olisiko köyhillä perheillä ollut rahaa lastensa kouluttamiseen? Miksi sotatraumoista kärsivät Slussenin sissit jätettiin taistelemaan sodan kauhuja vastaan vieraalla maalla ? Mitä olemme näistä kokemuksista oppineet ? Auttaako maahanmuuttajalapsen vieroksuminen häntä kotoutumaan ? Sota Euroopassa on tänään todellisuutta ja odottelemme pakolaisia Ukrainasta. Mikä on näiden sotatoimia pakoon lähteneiden tulevaisuus ? Miten voimme auttaa?