Suomen Natoon liittyminen on poikinut kirjoituksia Suomen ja Saksan suhteista toisen maailmansodan aikana. Tosiasia oli, että mitään paperia yhteistyöstä ei tehty valtioiden välillä. Sotilaallisia keskusteluja oli paljonkin kuten nykyäänkin.
Yhdessä mentiin itään, yhdessä tultiin länteen ja sitten vielä nahisteltiin keskenään. Ja nyt ollaan taas kavereita, tätä se kansainvälisyys on. Ainoa paperi oli presidentti Risto Rytin ”huijauskirje” Hitlerille, jossa hän henkilönä sitoutui jatkamaan sotaa. Yhteinen intressi yhdistää.
Kokonaisuuden kannalta asioita voisi muistella hieman laajemmin. Vai onko kirjoittajilla huonot tiedot ellei peräti tarkoitushakuista?
Saksa ja Neuvostoliito tekivät 23.9.1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen laajasta yhteistyöstä Puolan jakamiseksi sekä Baltian ja Suomen jättämisestä Neuvostoliiton intressipiiriin. Kukaan ei tunnu muistavan tätä kansallissosialismin ja kommunismin sopimusta. Kukaan ei puhu myöskään Italian ja Saksan liitosta.
Miten oli Ruotsin tilanne? Ilman SKF:n kuulalaakereita ja Kiirunan terästä Saksan tankit olisi tehty puusta. Unhoon on jäänyt myös kapitalismin ja kommunismin käsikynkkä, kun USA toimitti neuvostoarmeijalle tuhansia hyökkäysvaunuja, hävittäjiä, tykkejä, aseita ja ammuksia, vetureita, autoja ja rautatievaunuja sekä lisäksi ruokaa ja asepukuja. Jos Ukraina saisi näin paljon apua, nyt käytäisiin taisteluja Uralilla.
Maailmassa on tehty kautta aikain paperilla sopimuksia valtioiden välillä, mutta historia on vienyt ne jätekeräykseen. Eletään nyt ja tulevaisuudessa reaaliajassa ja pidetään huoli omista asioista.