Mies osti lapselle nettikirppikseltä monot. Se meni melkein mönkään.
Hiihtokengät olivat Kemissä, joten myyjä lupasi postittaa ne pikimmiten Rovaniemelle. Rahat kilahtivat toisen osapuolen tilille, mutta sitten ei kuulunutkaan enää mitään.
Kirvasin kemiläisiä, ja manasin mononmyyjää. Samalla se sai ajattelemaan ääneen omaa (ja miehen) hyväuskoisuutta, luottamusta ja sen menettämistä.
Olen usein pohtinut, että pienen pieni naiivius, ja luottamus kanssaihmisiin tekee maailmasta paremman paikan.