Kokoomuslaisen talousosaamisen hedelmistä olemme saaneet nauttia. Onkohan jälkimaku neljän vuoden jälkeen vielä karvaampi kuin nyt? Muutenkin tämä koekaniinina olo alkaa jo hieman epäilyttää. Mahtavatko lääkkeet sittenkään olla oikeat?
Hallitus tekee mutuperustein kauaskantoisia päätöksiä. Esimerkkejä tästä ovat paikallisen sopimisen lisääminen ja ay-jäsenmaksujen verovapauden poisto, joiden seurauksena työehtosopimusten yleissitovuudet tulevat poistumaan.
Kymmeniä tuhansia lapsia tulee tippumaan köyhyyteen sosiaaliturvan heikennysten myötä. Useat heikennykset koskettavat näet samoja ihmisiä. Vaikka Orpo kuinka yrittää näytellä valtiomiestä, kupletin juoni alkaa paljastua suomalaiselle äänestäjälle.
Tämä hallitus palvelee eliittiä. Sen työelämätoimet saattavat hyödyttää yksittäistä yritystä, mutta kokonaisuuden kannalta vaikutus jää minimiin.
Toisin kuin Suomessa, yhdessäkään Pohjoismaassa ei ole yhtä aikaa voimassa kaikki Orpon hallituksen läpiviemät reformit. Meille on poimittu raippa sieltä, toinen täältä. Kerättiin varmuuden vuoksi koko sarja, nyt kun se oli mahdollista.
Orpon hallitukselle ei tuota minkäänlaista ongelmaa säätää lakeja ennätysajassa, kun tähtäimessä on ay-liikkeen alasajo. Se lienee sekä kokoomuksen että perussuomalaisten tavoite.
Mutta annas olla, kun pitäisi lakiteitse helpottaa hyvinvointialueiden asukkaiden ahdinkoa niin vastaus on napakka ei. Mitkään perustelut, eivät taloudelliset tai maantieteelliset, saa lainsäätäjän päätä kääntymään. Näillä mennään, koska laki niin vaatii.
Sote-lainsäädännön neliraajajarrutus osoittaa suurta piittaamattomuutta kansalaisten hyvinvoinnista. Laphalle tulee miljoonien vuosittainen lisälasku lokakuun alussa voimaan tulevan sairaalalain seurauksena.
Sote-uudistuksen säästöaikataulu oli Laphalle tekemätön paikka ilman uutta lainsäädännöllistä hirttoköyttäkin. Nyt se on sitä vielä enemmän. Mitä ihmettä mahtaa miettiä Kaisa Juuso, meidän sote-ministerimme?
Raippaa tulee, mutta eväitä ei. Minusta tämä ei ole reilua millään mittarilla.