Risto Kelloniemi kirjoitti (LK 3.2.) listan metsätalouden tekemistä ”ympäristörikoksista”. Hän piti liputuspäivää metsätaloudelle naurettavana.
En näe naurettavana sitä, että metsätalouden ansiosta sotakorvaukset maksettiin. Samalla Suomi teollistui ja koko nykymuotoinen yhteiskuntamme on rakentunut tälle teollistumiselle. Ihmiset rakensivat kotinsa ja elättivät perheensä savotoiden tuloilla. Noiden ”rikosten” ansiosta meillä kasvaa puuta enemmän kuin koskaan aiemmin.
Olen Riston kanssa samaa mieltä siitä, että ojitusten päästöt pilasivat suotta vesistöjä. Ja että syväauraukset olisi voinut jättää tekemättä. Myös minä toivon, että ne eivät enää aiheuttaisi ravinnepäästöjä. Rehellisyyden nimissä on muistettava, että tämä on jälkiviisautta.
Olen tullut metsäsektorille vasta 2000-luvulla. Olen tullut aikakautena, jolloin metsäluonnon monimuotoisuuden parantaminen ja päästöjen minimointi on ollut jo pitkään alan tavoitteena.