Huhtikuuta oli jälielä ennää vaijjaa viikko. Ko katto ulos, ei olis uskonu. Lunta tuli taivhan täyeltä. Lumi täytti maan ja ilman.
Oli tiistai, ja juuri sinä päivänä oli suuri tapahtuma: Koivun–Ylipään maatalousseuran ompeluseurat. Jo viime kerrala oli kysytty, millon meile laitethan ompeluseura. Se oli vähän niinkö tillaus, että sitä piti alkaa valmistella.
Maaliskuusa , aurinkoisena kevättalven päivänä oli vastaava itäpuolela, Alaniskan talosa. Sielä valosasa pirtisä ilonen seura kokkoontu, joi kahvit maukhaitten nisujen ja kakkujen kans. Kirkas ilma kipristeli vähän valkeitten lumien loisthesa. Ihmiset nauttivat toistensa näkemisestä ja vaihtovat kuulumisia, ostivat arpoja, ja lopuksi jännitethin, mitä voittoja tuli vai tuliko. Maaliskuu ei ollut vielä sillon maata näyttäny, selvästi olthin kylmän puolela. Vuosikokkouski piethin. Hyvin olivat luottamushenkilöt tehtävänsä hoitanhet, ko erovuoroset valithin jatkamhan tehtävishän. Tilit ja toimintakertomus hyväksythin, vastuuvaphauet myönnethin. Toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksythin. Kolmisenkymmentä ihmistä piti kokkouksen ja ompeluseuran.
Sillon maaliskuusa aurinko paisto ja hanget hohtivat. Mutta nyt, huhtikuusa oli toisenlaista, maisema taas valkiana, oikiasthan harmajana, ko aurinkua ei sakian lumisathen seasta näkyny. Ajattelin, että ei tämmöselä ilmala kukhan viitti lähtiä, mutta annas olla, jo puolelta tuli ensimäinen auto. Porthakki olin jo kahthen kerthan laassu, ko lunta vain tuli ja tuli. Ja tulihan ihmisiäki. Olin laittanu kahvikuppeja reilusti esile. Nisua ja pikkuleipiä olin ostanu eilen Räihältä ja itte olin tehny piirakkaa ja formukakun. Kyllähän kahvipöyäsä pittää olla otettavvaa, vaikka vain näön vuoksi. Sitähän aina vähän kursailhan ja otethan vain jotaki pientä. Eihän kukhan kahvipöythän nälkäsenä tule.
Olin harrastanu vieraskorreutta, tutkinu nurkat ja yrittäny laittaa pirtin siisthin kunthon. Oli huono, harmaja sää, mutta kuitenki ihmisiä tuli. Kahvit juothin, kuulumisia vaihethin, arpoja ostethin ja lopuksi voitot arvothin. Moni hyvä, käytänöllinenki voitto sai omistajansa ja tuotti ilua.
Lunta oli tullu koko ajan lissää. Porukala oli lähtiishän töitä, ko auto piti puhistaa lumesta. Tämä taisi olla sitä uutta lunta, joka on vanhan lumen surma. Niin ainaki kaikki toivovat.
Kuulthin, että kesälä taas itäpuolen ihmiset laittavat tilasuuen Köngäspirtile. Sinne on aina ollu mukava mennä, aurinko on paistanu, niin varmasti on tänäki kesänä.
On ilta. Lumisae vain sakenee. Istuma kahesthan pirtisä. Ihastelema helakan lohenpunasia ruusuja pöyälä vaasisa.
Olipa mahtava päivä! Kiitos vierhat!