Kuntavaalien alla Turussa tehtiin kaupunkiin ensimmäinen sateenkaarisuojatie. Valitettavasti sen suojatien tarina kesti vain vuorokauden, mutta ehdin iloissani jakaa ajatuksen kuntavaaleja käsitteleviin Facebook-keskusteluihin vastaavasta hankkeesta myös Rovaniemelle.
Tein avauksen tietoisena kahdesta asiasta. Ensinnäkin tiesin, että osa vastustaa sitä ihan vain periaatteesta, koska heille sateenkaari on kaikissa olomuodoissaan nykyään kirosana. Heille kaikenlaisten ihmisten yhdenvertaisuutta edistävä pride-liike on liikaa ja pienikin ele meidän vähemmistöjen puolesta ei tule kysymykseenkään. Koska yhdenvertaisuus jäi jälleen paitsioon kuntavaalikeskusteluissa, tiesin tällaisen avauksen tuovan ihmiset asian eri puolilta esiin.
Toiseksi tiesin, että eihän nyt yksi suojatie tarkoita vielä mitään. Kuntatasolla tulee muun muassa mahdollistaa sateenkaarinuorisotyö ja työntekijöiden asianmukainen lisäkoulutus sateenkaari-ihmisten asioihin. Rovaniemikään ei voi kuitata vastuutaan yhdenvertaisuudesta pelkällä juhlavalla eleellä.
Toivoisin kuitenkin, että kaupunki mahdollistaisi pienen taidehankkeen Ruokasenkadun kävelysillalle. Sillan voisi maalata pysyvästi sateenkaarenväreihin, mieluiten toki inklusiivisen sateenkaarilipun mukaisesti.
Siltojen kaupungissa voisin toki esittää myös vaikkapa Jätkänkynttilälle uutta maalipintaa, mutta kenties juuri vanhan rautatieaseman, Korundin, Lyseonpuiston lukion ja Railo-katsomon läheisyydessä pieni ele modernin, yhdenvertaisen kaupungin eteen olisi juuri paikallaan.
Kaupungin sydämessä sateenkaaren värit muistuttaisivat meitä päivittäisestä vastuusta vähemmistöjen oikeuksista.