Lista: Näissä pai­kois­sa on voinut al­tis­tua ko­ro­na­vi­ruk­sel­le

Mainos: Lapin Kansan syys­lo­ma­tar­jous 5 viikkoa diginä ja pai­net­tu­na! Tilaa tästä.

Luonnonsuojelu: Ro­va­nie­men luo­teis­kul­mal­la si­jait­se­va tun­te­ma­ton luon­to­hel­mi on Lapin vanhin suo­je­lu­alue

Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Ro­va­nie­men mu­siik­ki­elä­mäs­tä kertova kirja on arvokas lisä jäl­leen­ra­ken­nuk­sen kult­tuu­ri­his­to­riaan

Sari Rautanen kuvattuna Lapin lääninhallituksen rakennuksen juhlasalissa, jossa pidettiin aikoinaan paljon konsertteja.
Sari Rautanen kuvattuna Lapin lääninhallituksen rakennuksen juhlasalissa, jossa pidettiin aikoinaan paljon konsertteja.
Kuva: Jouni Porsanger

Lukuisat Rovaniemellä ja osin laajemminkin pohjoisessa toimineet sotien jälkeisen ajan muusikot saavat ansaitsemansa huomion Sari Rautasen tuoreessa historiikissa ”Musiikkia jälleenrakennuksen keskellä”.  Työn tarpeellisuuden kirjoittaja perustelee alkusanoissa toteamalla, kuinka Lapin yliopiston kärkihanke 2012–17 Feeniks – taide ja kulttuuri henkisen jälleenrakennuksen osana ei käsitellyt kauden musiikkielämää.

Perustutkimuksen puuttuessa Rovaniemen jälleenrakennusajan musiikkielämästä kirjoittaja on joutunut turvautumaan konserttien ohjelmalehtisiin, sanomalehtikirjoituksiin, joihinkin arkistolähteisiin sekä muisteluihin. Lähteinä ovat muun muassa Anita Läntisen kirja isänsä kapellimestari Holger Sihvolan elämäntyöstä, Rovaniemen kauppalan musiikkilautakunnan tuon ajan pöytäkirjat sekä Rovaniemi-lehden ja Lapin Kansan kirjoitukset 1947–59. Historiikin ansioihin kuuluu lukuisten valokuvien julkaiseminen.

Kirjoittaja ymmärrettävästi hienovaraisesti kunnioittaa isänsä Theodor Rautasen monipuolista työtä opettajana, sovittajana, sellistinä kuin musiikkielämän organisoijanakin.

Saadessamme nykyisin nauttia korkeatasoisen Lapin kamariorkesterin esityksistä on tärkeää huomata, miten jälleenrakennuskauden vaatimattomissa aineellisissa puitteissa tehtiin monipuolista musiikkikulttuuria. Näin luotiin edellytykset Lapin musiikkiopistolle,  Rovaniemi-kvartetille ja nykyiselle tasokkaalle ammattisoittajistollemme.

Kolmen vuoden kuluttua kauppalan tuhosta Lapin Kansassa kerrottiin halusta perustaa orkesteri paikkakunnalle. Orkesterin taustalle perustettiin Rovaniemen orkesteriyhdistys  tavoitteena ylläpitää ja edistää orkesteritoimintaa paikkakunnalla.

Yhdistyksen alkuvuodelta kirjassa on dokumenttina kuva Theodor Rautasen 8.2.1947 päivätystä jäsenkortista.

"Kirja on kunnianosoitus musiikkiväelle, joka vaikeissa oloissa oli nostamassa ja monipuolistamassa tuhotun pohjoisen henkistä jälleenrakentamista."


Tuolloisen orkesterin rungon muodosti joukko ammattimuusikkoja mukana Pohjanhovin orkesterin muusikot. Maankuulu hotelli antoi tilojaan ja pianonsa orkesterin käyttöön sekä palkkasi orkesterin ensimmäisen kapellimestari Yrjö Gunaropouluksen myös hotellin orkesterin johtajaksi.

Rovaniemen orkesterin ohjelmistossa merkittävällä sijalla oli ns. kevyt klassinen musiikki.  Se ilmenee historiikissa julkaistuista konserttiohjelmista.

Konserttitoiminta oli vaikeat olosuhteet huomioiden laajaa jälleenrakennuskauden alkuvaiheessa. 1940-luvun lopulla konsertteja järjestettiin muun muassa vastavalmistuneen Lapin lääninhallituksen salissa, väliaikaisessa kirkossa, Kansantalolla kuin elokuvateatteri Kino Inarinkin salissa. Rovaniemellä esiintyi myös merkittäviä maankuuluja taiteilijoita kuten sopraano Lea Piltti ja viulisti Anja Ignatius.

Vuonna 1924 perustetun Rovalan sekakuoron lisäksi  kuorojen toiminta oli vilkasta Lapin lauluveikoista Rovaniemen naiskuoroon ja Rovaniemen työväenlaulajiin. Hieno Seitakuoro ja tasokas naiskuoro Vocaliisatkin ovat näin osa elävää Rovaniemen musiikkikultturin jatkumoa.

Sari Rautasen kirja kuvaa elävästi jälleenrakennusajan musiikkitoimintaa Rovaniemen kauppalassa. Myös musiikkikoulutus huomioidaan historiikissa.

Kirja on kunnianosoitus  musiikkiväelle, joka vaikeissa oloissa oli nostamassa ja monipuolistamassa tuhotun pohjoisen henkistä jälleenrakentamista. Yrjö Gunaropouloksen, Theodor Rantasen, Holger Sihvolan, Jussi Jankerin, Kaleva Tenkasen, Olavi Marttiinin ja monen muun tuon ajan muusikon kulttuurityö saa ansaitsemansa huomion.

Vaikka Sari Rautasen kirja täydentääkin ansiokkaasti kuvaa 1940–50 lukujen musiikkitoiminnasta, olisi tärkeää, että tältäkin ajanjaksolta saataisiin lisää tutkimusta. Tuon ajan Rovaniemellä toimineiden luovien musiikki-ihmisten töiden tallentaminen olisi paikkakuntamme historian kannalta erittäin tärkeää.

Kirjoittaja Esa Tikkala on eläkkeellä oleva musiikinopettaja ja director musices.