Olen yli seitsenkymppinen ja siksi karanteenimiehiä. Vaikka olenkin koulutukseltani vain kirurgi, olin pitkään Broaksen Markun kollega ja ymmärrän hyvin pandemian vaarat ja hyväksyn siksi vankeutenikin.
Eräänä päivänä kuitenkin hermo petti ja lähdin autoilemaan ilman varsinaista päämäärää. Kuinka ollakaan, reitti ohjautui alitajuisesti myös entisen työpaikkani Lapin keskussairaalan suuntaan. Mahtava uudisrakennuskompleksi pusersi jo lievästi hämärtyneestä muististani kuvia nykyisen sairaalan alkuhetkistä 80-luvun lopulla.