Nykyään harva se päivä viikonlopun jäljiltä sai lukea otsikoista missäpäin Suomea oli taas kaahattu ja aiheutettu vaaratilanteita yleisessä liikenteessä. Herää että mistä tässä on kysymys.
Onko kyseessä jonkinlainen itsekäs toimintaperiaate liikenteessä jolla halutaan osoittaa että eihän minulle mitään tapahdu ja olen kuolematon? Varsinkin nuoret vasta kortin saaneet kaverit näkyvät olevan sitä porukkaa, että pitää näyttää kyydissä oleville että hallitsee auton kuin auton.
Ei se kuulkaa niin mene. Vaikka olisi kuinka hieno ja laitettu saksalainen – useasti se oli Mersu tai Bemari tehokkaalla moottorilla ja kaikilla turvavarusteilla – niin kyllä se tärkein komponentti oli siinä ratin ja penkin välissä. Asenne ja ajosilmä ratkaisee sekä ajokilometrit kuinka paljon tuli mittariin vuosien aikana.
On noita kilometrejä itselläkin takana jo muutama ja harvoin on tullut tiukkoja tilanteita eteen varsinkin talvella kun on takaveto jolla oli haastavampi edetä. Näytti se etu ja nelivedollakin teettävän toisinaan.
Turha se on takavetoa moittia/syyttää jos ei ollut ajokokemusta laisinkaan. Kaiken lisäksi kun on nuoruudessa harrastanut moottorikelkkailua niin oli sitä ajokokemusta muistakin moottorivehkeistä. Tosin tästäkin on ehtinyt kulua parikymmentä vuotta aikaa kun olen viimeksi kelkalla ajanut. Ainakin tietää mistä puhui.
Valitettavasti tämä ilmiö on alkanut näkymään myös muissakin ikäryhmissä nykyisin kun on tuolla seurannut silloin tällöin liikenteen menoa.
Liekö joku machokulttuuriin liittyvä vai mikä. Joskus tätä mietti kun oli tuolla itse pyörälenkillä ja jotkut autot ohittelevat miten sattui.
Tällainen yleinen ongelma pisti heti silmään. Saatetaan ohittaa sellaisessa kohdassa että ei välitetä vastaantulijoista, tungetaan vaan samaan väliin vaikka tien reunassa olisi pyöräilijöitä tai muita tiellä liikkujia. Joku saattoi sujahtaa ohi puolen metrin päästä jopa isot kuorma-autot tekivät näin.
Onneksi on hyvä vielä kuuloaisti, jolla kuulee että takana tulija lähti ohittamaan. Toki on heitäkin jotka jättävät reilusti tilaa ohittaessa, mutta hyvin harva. Eipä siinä mitään voinut kuin hiljentää itse vauhtia siirtyä syrjemmäs ettei imuun joutunut.
Suosittelisin jokaiselle autokuskille, että käykääpä itsekin tuolla tien päällä pitkällä reippaalla pyörälenkillä, niin tiedät tunteen. Jos ei muuta niin ainakin kunto kasvaa ja kilot karisee.
Olen minäkin ollut nuori kortin saanut ja laitellut jonkun verran autoja. Ajokortinkin sain vasta kun olin täyttänyt 18 vuotta. Siihen aikaan ei edes poikkeusluvalla korttia myönnetty.
Ensimmäisen autoni hankin vasta kun olin tullut armeijasta. Siihen asti piti tyytyä muorin Nissaniin. Nykyään on menossa vasta toinen auto ja sekin vielä Diesel, joten en ole kovin panostanut noihin kehonkuljetusvälineisiin, vaikka kortti on ollut jo vuodesta 1996.
Saksalainen se ei valitettavasti vielä ole tänäkään päivänä mutta hyvin töihin on päästy. Ei ole tarvinnut aamuisin pihatiellä antaa ensimmäisenä valohoitoa.
Ehkä se saksalainen automerkki oli vain loppupeleissä joku egon jatke joillekin kollegoille että piti näyttää rahamieheltä. Ruoste näytti olevan niidenkin merkkien suurin ongelma kun pyöri tuolla nettien vaihtoautosivustoilla silloin tällöin tutkimassa.
Tarkalla silmällä heti huomasi ja toinen oli kilometrit mikä pisti heti silmään vaikka kuinka näytti fiksatuilta. Kyllä autokauppiaatkin osaa kusta silmään. Taidanpa pysyä tulevaisuudessakin tutussa merkissä, niin ei tule pahaa mieltä.