Juri Laurila esitti (LK 30.1.) väitteitä metsän jatkuvasta kasvatuksesta. Vielä 70 vuotta sitten metsänomistajat hakkasivat tukkipuita. Se on yhä järkevintä toimintaa metsässä. Metsänomistajat eivät hakanneet keskenkasvuisia puita. Avohakkuut olivat lain mukaan metsän hävitystä. Viime vuosisadan puolivälistä lähtien metsänomistajan oli käytettävä avohakkuuta ja kallista istutusta. Muutos ei perustunut tieteelliseen tutkimukseen. Valvoja pakotti metsänomistajat toimimaan lakia rikkoen.
Jjatkuvaa kasvatusta ei ole koskaan lailla kielletty, mutta organisaatiot alan ministeriön johdolla estivät sen lain omavaltaisella tulkinnalla ja lakia alemmilla säädöksillä. Jatkuvassa kasvatuksessa ja jaksollisen avohakkuukäytännössä puuston kasvussa on suuria eroja. 38 julkaisun tutkimusaineistoissa 1985–2019 kasvu jatkuvassa kasvatuksessa oli 200 kuutiometrin tasolla noin puolitoista kuutiota hehtaaria ja vuotta kohti suurempi kuin jaksollisessa. Ruotsissa on mitattu jopa suurempi ero.
Aineistot on mitattu (kenttäkokeet) ja inventoitu (vmi) vertailukelpoisesti samanlaisissa oloissa.