kolumni: Il­mas­to­pää­tök­sis­sä me­ga­luo­kan ai­ka­tau­lu­vir­he

tähtijuttu: Yhden lähtö tarjosi toi­sel­le kodin – ta­voi­tim­me kolmen muut­ta­jan ketjun ja kur­kis­tim­me kuntien väes­tö­en­nus­tei­siin

pääkirjoitus: Tuu­li­voi­ma tar­vit­see tuek­seen sää­tö­voi­maa, jonka riit­tä­vyys on uhat­tu­na

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Kuka lähtisi ehdolle kun­ta­vaa­lei­hin?

Lehtien kirjoittelu (LK 19.10., UR 21.10.) maalaa synkkää kuvaa kuntapäättäjien maailmasta. Sitä se onkin, mutta vain osin. Kun osa kaupunginvaltuustoa ja -hallitusta leikkii ”pientä kansanedustajaa” ja matkii ison maailman mölyjä, tekee se kaikkien muiden työn turhauttavaksi. Surullista se on, kun kuntalaisen asioilla ei ole väliä, vain omalla äänellä.

Luottamustyössä on toinenkin puoli, jota lehdet eivät tuo näkyville. Tylsempi ehkä, mutta parempi. Lautakunnissa ahkeroi lukuisia ihmisiä, jotka puhaltavat yhteen hiileen, ratkovat ihmisille tärkeitä ja kiperiä asioita yhdessä osaavan virkakunnan kanssa. Vaikka he välillä olisivatkin eri mieltä, toisia tuetaan ja kannustetaan, niin kuin fiksut ihmiset tekevät. Siellä ei juuri puoluepolitiikka vaivaa, eikä ääntenkerjuu. Se työ on merkityksellistä ja antoisaa.