Elämme poikkeuksellista aikaa, jolloin oman kodin merkitys on korostunut entisestään. Ihmisiä kehotetaan pysymään kotona ja välttämään kontakteja. Mutta entä he, joilla ei kotia ole?
Asunnottomien on vaikea suojautua koronatartunnalta ja pitää välimatkaa muihin. Onkin tärkeää muistaa, että vaikka suurin rahallinen panostus suuntautuu terveydenhuoltoon, koronapandemia sekä aiheuttaa että syventää myös sosiaalisia ongelmia. Sosiaalisista ongelmista, kuten asunnottomuudesta kärsivät eivät myöskään kykene suojautumaan ja suojaamaan toisia, koska heillä ei ole mahdollisuutta pysytellä neljän seinän sisällä.
Vaikka poikkeustilan aikana huomio on kiinnittynyt terveydenhuoltoon, ei le syytä unohtaa tilanteen sosiaalisia ulottuvuuksia ja asunnottomuuden ratkaisuun tarvittavia toimenpiteitä. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen julkaiseman selvityksen (17.2.) mukaan asunnottomuus on vähentynyt Suomessa jo seitsemän vuotta peräkkäin. ARA:n mukaan pitkäaikaisasunnottomien määrä väheni yli 2 000 henkilöllä 2010-2019. Suomessa on 2008 jälkeen toteutettu kolme asunnottomuuden vähentämiseen tähtäävää pitkäkestoista ohjelmaa, ja se voidaankin nähdä merkittävänä tekijänä asunnottomuuden vähenemisessä.