Suuria kuolleisuuslukuja aiheuttaneiden rutto- ja koleraepidemioiden riehuessa 1700- ja 1800-luvuilla ihmisten maailmankuva ja tietämys sairauksista sekä niiden leviämisestä oli erilainen kuin nyt. Tautien ja epidemioiden puhkeamista selitettiin pitkään jätteistä ja kosteista paikoista nousevan pahan hajun, miasman aiheuttamina. Kulkutautien pelättiin leviävän keväällä lumien sulaessa, kun liat paljastuivat lumien alta ja lämpö alkoi nostattaa vesistä vaarallisia höyryjä.