"Taas loma hujahti ohi nopiasti."
"Niinhän se aina ja me tuhulasima niin, että talavela häätyy vyötä kiristää tai laittaa läskinpala langan nokhan piuaahman ja ovipielhen ja käyä sitä vain imeskelemäsä."
"Meilä ei menny kö bensarahoja."
"Miten se nyt on mahollista?"
"No, katto ko meilä on palijon sukulaisia ja tuttavia."
"Nykki menimä ensin Helka-kummin tykö, se on yksinasuva vanahapiika, se varmasti hyppii katosa ko me äkkiä ilmestymä ovele. Se passaa meitä ko piispaa pappilasa, pojat äityvät temppujansa näyttämhän, niiltä kaatu mustikkasoppa olohuohneen matole.
Ainahan lapsile sattuu kaikenlaista. Olimaki sielä vain puoilitoista viikkua, ko pojila ei ollu leikkikavereita ja kurvasima Mauno-enon huushohin, Mauno on maanviljelijä, niilä oli justhin rehunajo menosa. Siinä sakisa on semmonen malli, että lapsila on aina kesälä joku homma, jonka ittekukanenki joutuu hoitamahan, ei siinä jääny palijo aikaa leikkimhän keskenhän.
Pojat sitte aikansa kuluksi potkistelit jalkapallua ja se vahingosa lensi sauna ikkunnhan, se rasahti palasiksi. Mie kattoin, että enon vaimo taisi siittä olla vähän yysyrihälhän. Niin me sitte nostima kytkintä ja ajelima Allin tykö, se on pikkuserkku.
Allila on baari, se on neljän lapsen yksinhuoltaja ja baarisa sillä ei ole apulaista. Voit arvata, että pojat viihtyvät, päiväkauet notkuvat baarisa kuuntelemasa korvat hörölhän ukkojen turinoita. Yhtenä iltana poila kaatu hylly baarin puolela, se vain vahavistaa säännön, että pojat on poikia.
Meitä alako niin hernostuttahan se Allin pikkupentujen kitinä, että met kattoma parhaaksi vaihtaa maisemaa. Käänsimä nokan kohti pohojosta ja menimä Liinu-mummun hoihvin. Se laitto meät kätytelysä kauphan, eihän sillä ollu jääkaapisa ko valot, ko met yllätyksenä tupsahima pirthin. 50 eurua se anto, no eipä sillä juri herkkuja osteltu, mutta ainaski lohta. Eikhän se anna huomisen kauppareissule enemmän rahhaa.."
"Mutta jos sillä ei ollu rahhaa enempää?"
"Eikhän sillä joku eläke ole. Liinula on kissa ja kooira, se on niihin kovasti kiintyny, yhtenä päivänä pojat ajankuluksi härnäsivät niitä ja yrittivät pittää kissaa veev alla. Siittäkö Liinu hermostu ja nosti kauhian metelin. Me kattoma parhaaksi häipyä omile teile ko möttösen kissa.
Vaikka meilä alako loma-aika loppua, me kuitenki menimä tutun poliisin mökile. Kummallista, ovi oli lukosa, nehän ruukaa aina marja-aikana olla täällä. Ei ne kaukana ole, ko narula on märkiä uimapukuja. Pojat kurkkiat varmuuen vuoksi vielä ikkunasta, eivät huomanhet, että kukkapenkin kukat liiskaanuvat niitten kenkien alla.
Onneksi meillä ei ollu pitkä matka kotia ja liinun tykönä tehyt evhät vielä hyvin riittivät. Tehemä aina evähät valahmiksi ko lähemä toishen paikahan, ei tartte sitte mithän ostella matkala. Kotona me alama kohta tekhen suunnitelmaa seuraavaa lomamatkaa varten. Ensi kesänä on meininki mennä Hugon ja Gunnarin puolele Ruothin, sielä sitä suku, eilä piisaaki ja tutustuma maahan niinko olema skulaisreissuila tutustuttu omhan maahan.
Oli hieno temppu ko keksimä lähettää tytöt yhthen työtöverin huushollhin koko kesäsäksi, murkkutyttöjen kans matkustaminen on yhtä tappelua ja sielä ne suurperheesa kolokkuvat penskaparven keskelämelekin huomaamatta. Ko koulu alkaa, tulevat sitte siivoina tyttöinä kotia.
Ei sitä taas voi ko huoata tyytyväisenä että kannati rengasmatka tehä ja onhan meilä hyvä omatunto tyynynalusena, ko olema niin monia ilahuttanu vierailula.