kolumni: Il­mas­to­pää­tök­sis­sä me­ga­luo­kan ai­ka­tau­lu­vir­he

tähtijuttu: Yhden lähtö tarjosi toi­sel­le kodin – ta­voi­tim­me kolmen muut­ta­jan ketjun ja kur­kis­tim­me kuntien väes­tö­en­nus­tei­siin

pääkirjoitus: Tuu­li­voi­ma tar­vit­see tuek­seen sää­tö­voi­maa, jonka riit­tä­vyys on uhat­tu­na

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Kan­san­edus­ta­ja Kärnän ko­ro­na­vi­rus­vies­ti on hä­peäl­li­nen

Italia meni lukkoon. Täysi karanteeni alkoi ja 60 miljoonaa ihmistä on kotiarestissa ainakin 3.4. saakka. Omassa elämässäni rajoitteet näkyivät tätä ennen pääosin siten, että italialainen opettajavaimoni jäi ”pakkolomalle” kotiin parivuotiaan poikamme kanssa, jonka päiväkoti oli suljettu. Kuntosaleihin emme päässeet ja työpaikkani oli autio ilman opiskelijoita.

Vaikka koronaviruspaniikkiin saattoikin aluksi suhtautua hieman huvittuneesti – uhrien näkökulmasta tilannetta vähättelemättä – alkoi pian olla selvää, että jotain poikkeuksellista on tapahtumassa. Miksi epidemia on levinnyt näin laajasti juuri Italiassa, on yhä kysymys vailla vastausta. Täällä ei luoteta poliittisiin päättäjiin, mutta itse tuen pääministeri Contea tiukassa paikassa.