Lukijalta
Mielipide

Lu­ki­jal­ta: Äidiltä opittu ries­kan­pais­ton taito

Lukijan rieskanpaistomuisteluksista herahtaa vesi kielelle. Arkistokuva.
Lukijan rieskanpaistomuisteluksista herahtaa vesi kielelle. Arkistokuva.
Kuva: HEIKKI RISSANEN
"Olihan siinä lämpömittarikin, 400 astetta rieska vaati ollakseen hyvin paistunut."

Pätkäsin tuommoisen otsikon, koska olen osallistunut tuohon hommaan. Äiti ja Salli-täti olivat leipureina, minun työ oli lämmittää paistouuni.

Rieskan paisto tapahtuu tosi kuumassa. Meillä oli kotona Perunkalla Kastorin tehdastekoinen leivinuuni. Äitillä oli tapana paistaa rieskat siinä, ja uuni on siellä vieläkin. Teho uunista on kuitenkin loppunut.

Lämmitystä varten piti olla tosi kuivat koivuhalot. Ne halottiin kirveellä, ei halkomakoneella. Konehan puskee voimalla puun halki ja halko jää liian sileäksi. Kirveellä halkoessa puuta tulee mäskättyä enemmän sälömäiseksi, näin ollen puusta tulee äkäisen paloisia ja uuni lämpenee tulisemmaksi. Sitähän rieska vaatii. Noilla puilla äiti Kastorin lämmitti. Olihan siinä lämpömittarikin, 400 astetta rieska vaati ollakseen hyvin paistunut. Rieskaleipä vaatii siis kovan lämmön, jotta se on hyvää syödä.

Olihan minulla Piisamintien omakotitalossa myös leivinuuni. Halot olivat kyllä koneella halottuja, mutta valitsin monesti kuusipuita, kun leipomapäivänä paistettiin rieskaa.

Nytkin olivat nämä samat leipojat, äiti ja Salli-täti, olivat muuten sisaruksia. Leipurit vahtivat, miten lämmitys sujuu. Koitin hiki päässä työntää puuta pesään. Piti olla vankka hiillos ja hiilten veto oli hyvin tärkeä toimitus. Se piti sattua justiin eikä melkein oikeaan aikaan, jotta uunin pohja eli arina jäi tosi kuumaksi.

Ihan naamaa poltteli kun sitä katsoin aina välillä luukun raosta. Piti oikein leipureilta saada lupa, koska hiilet saa vetää. Ei tarvittu mittareita. Niitäkin kyllä oli saatavilla, mutta silloin mittari oli nokan päässä.

Kaikki piti tapahtua salamannopeasti. Hiilen veto tehtiin uunikoukulla ja ja männyn oksista tehdyllä uuniluudalla lakaistiin arina. Sitten äkkiä leivotut rieskat puupelekalla uuniin. Nyt oli minun vuoro vahtia paistumista. Paistos onnistui hyvin.

Samalla pelekalla otettiin rieskat uunista pois ja uunin luukku äkkiä kiinni, sitten tuli toinen annos. Hyvin muurattu uuni piti kyllä lämmön parille uunilliselle.

Paistetut rieskat ladottiin leivinpöydälle isoksi pinkaksi. Pyyhe tai pari päälle, ja ne hautuivat hyvin pehmeiksi. Olivatpa makoisia syödä. Tämä leipä oli ennen vanhaan hyvin yleistä, jos vain ei halla kesällä vienyt ohraa.

Teuvo Ruokangas