Nyt on puhuttu taas kalateiden rakentamisesta. Hyvä jos rakennetaan, mutta epäilemättä tulemmeko Kemijoella koskaan näkemään 1900-luvun alun kaltaisia isoja lohisaaliita? Voimalaitokset juoksuttavat vettä omaan tahtiinsa. Lohi aistii herkästi ympäristönsä muutokset. Paikallisilla istutuksilla voidaan parantaa joen virkistysarvoa.
Ympäristötekoja tarvitaan. Verkkokalastusta voidaan säännellä lajin uhanalaisuuden takia. Myös Itämeren tila on kriittinen kalojen kasvun suhteen. Lohi kasvaa Itämerellä suuremmaksi talvella, kun se saa ravintoa siellä kiertäessään Ruotsin Gotlannin vesiä. Vaellus uuvuttaa lohen. Matkalla kutemisvesiin on pitkä, ja ravinnoksi lohta haluavat paitsi kalastajat mutta myös hylkeet.
Haluaisin kyllä olla "myönteinen hyönteinen" ja ajatella, että lohikalojen tulevaisuus olisi valoisa meidän ihmisten toimien suhteen. Asioilla on kuitenkin monia puolia. Itämeren pelastaminen on monien valtioiden asia eikä Venäjä sitä halua tehdä. Uhka myös aggressiivisten vieraslajien määrälliselle lisääntymiselle kuten on nähty Tenolla kyttyrälohien noustessa joelle.
Lohen olemassaolon turvaamiseen ei tarvita mitään Elokapinan kaltaisia mielenilmauksia vaan järkeviä suojelutekoja. Pitää tehdä kaikki mahdollinen lohen olemassaololle, koska kalalajin sukupuuttoon kuoleminen vaikuttaa myös ihmisen ravinnon saamiseen.