On ollut surullista uutisrintamalla koko kesän ajan. Kaikki surulliset uutiset ovat liittyneet lapsiin ja nuoriin. Pääsääntöisesti tapahtumat ovat olleet Etelä-Suomessa.
Lapsia on pudonnut katolta, hukkunut, löydetty elottomana tai ajanut mopolla lyhtypylvääseen. Minulla on herännyt huoli siitä, miten turvattomassa ympäristössä tuleva sukupolvi elää. Hukkumiskuolemat olisivat olleet pääosin estettävissä, ihan vain vanhempien läsnäololla, ei toki kaikki, mutta iso osa. Niin olemme saaneet uutisista lukea.
Jos tässä jotain positiivista haluaa hakea, Lapissa nuorten hukkumisia on ollut todella vähän. Kertooko se sitten kasvatuskulttuurin erosta vai läsnäolosta?
Oli miten oli, meidänkin on syytä tarkastella yleisten uimarantojen turvallisuutta ja tarvittaessa parantaa sitä. Aina kun vanhempi havainnoi lapsen tai nuoren tekemisiä, on se jo turvallisuuden lisäämistä. Kaikkea ei toki voi ennakoida, mutta me vanhempina ja kaupunki instituutiona voi vähentää vaaranpaikkoja. Hyvinvointialuetta ei myöskään sovi unohtaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin yksi kulmakivi on mielenterveys. Aina kun hyvinvointialue hoitaa lapsen tai nuoren mielenterveyttä ja onnistuu siinä, se on tuplavoitto. Ehkäisemme ongelmia tulevaisuudessa ja saamme tolkun veronmaksajia Suomeen.