Hiilinielusta on tullut käsite ilmastokeskusteluun. Kaasuna olevaa hiiltä eli hiilidioksidia siirtyy ilmakehästä kasvien ja levien yhteytysreaktiossa ravinteiksi. Sillä tavalla luonto on toiminut ja toimii edelleenkin.
Etenkin Etelämantereen ympäröivä merialue pitää sisällään leväkasvustoa, joka käyttää lähes yhtä paljon hiilidioksidia kuin mantereilla kasvavat sademetsät. Lauhkean alueen ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen hiilen nieleminen on vain murto-osa noiden nielujen toiminnasta.
Hiilinielun ostaminen tyydyttää varmasti ihmisen ympäristön muutoksesta tulevaa ähkyä. Tilanne muistuttaa jesuiittamunkkien keksimää anekauppaa: kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. Tällä tavalla kerättiin syntisiltä rahaa katolisen kirkon holveihin.
Ilmakehän kuntoon ei hiilinielun ostamisella ole mitään merkitystä. Kuten ei ollut aneillakaan.
Hiilidioksidin päästöt ilmakehään pitää alentaa harkiten. Politiikassa tuntuvat liikenteen päästöt ja niiden leikkaaminen olevan tärkeimmällä sijalla. Se on outoa siinä mielessä, että maantieliikenteen päästöt ovat alle 20 prosenttia kaikista päästöistä. Sitä paitsi sähköauton rakentaminen ja siihen tarvittavat raaka-aineet tuottavat enemmän päästöjä kuin sähköauton käyttö hillitsee.
Hiilettömän energian tuotanto on ilmastokeino. Siihen tarvitaan laajasti ydinvoimaa, tuulivoimaa ja maalämpöä sekä näille huoltoseisokkien ajaksi säätövoimaa. Suomella on kasvavissa metsissään hiilinielua riittävästi vaikka Tanskaan kaupattavaksi.