Euroopan parlamentissa keskusteltiin toimista avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi unionin toimielimissä vuosi parlamentissa paljastuneen korruptioskandaalin jälkeen. Skandaalissa ryvettyi parlamentin demariryhmän meppejä, mukaan lukien kreikkalainen parlamentin varapuhemies Eva Kaili, joiden epäillään saaneen mittavia lahjuksia Qatarilta.
"Qatargaten" seurauksena sääntöjä on joiltain osin tiukennettu esimerkiksi lobbaritapaamisten ilmoitusvelvollisuuden osalta.
Lisää avoimuutta ja tiukempia sääntöjä tarvitaan myös vaalirahoitukseen. Äänestäjien on tärkeä tietää, mitkä tahot rahoittavat poliitikkojen vaalikampanjoita, jotta he tietävät, kenen asialla ehdokkaat toimivat valituksi tullessaan.
Olen poliittisen urani aikana ottanut useasti kantaa päätöksenteon avoimuuden ja vaalirahoituksen läpinäkyvyyden puolesta. Kansanedustajana toimiessani olin mukana vaalirahalakia uudistaneessa Tarastin työryhmässä. Tuolloin sorvattu laki on edelleen suurelta osin voimassa.
Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta tuli voimaan 2009. Lain tarkoituksena oli lisätä vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista sekä rajoittaa ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua.
Mikään lain kolmesta tavoitteesta ei ole toteutunut. Valtiontalouden tarkastusvirasto on kaikissa kertomuksissaan korostanut sitä, että laki ei anna heille mahdollisuuksia pyytää esimerkiksi vertailutietoja tahoilta, jotka ovat tukeneet ehdokkaiden kampanjoita. Täten siis varsinainen vaalirahoituksen tarkastustoiminta ei voi toteutua.
Vaalikampanjoiden suuruudelle olisi syytä asettaa kattoja. Näin estetään piiloteltuja vaikutusyrityksiä ja varmistetaan tasapuolisemmat toimintaedellytykset kaikille ehdokkaille. Avoimuus on tie kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa päätökset heijastavat tavallisten äänestäjien eikä rahakkaiden lobbareiden intressejä.