Lin­tu­lau­dal­ta voi joskus bongata mui­ta­kin kuin tint­te­jä - He­po­las­sa nähtiin mus­ta­pää­kert­tu, Ar­pe­las­sa har­maa­pää­tik­ka

Moni siivekäs selviää pakkasista ruokintapisteiden ansiosta. Lintujen tarkkailu avartaa luontotuntemusta.

Tiaiset vierailevat kotien pihapiireissä ahkerasti.
Tiaiset vierailevat kotien pihapiireissä ahkerasti.
Kuva: Juhani Jaakkola

Pitkä ja pimeä talvi pakkasineen ja tuiskuineen on kova koettelemus pohjoisen siivekkäille. Onneksi useimmat omakotitaloissa asuvat ihmiset ovat tiedostaneet lintujen tarpeet; miltei jokaisessa pihapiirissä roikkuu lintulauta, kirkkain värein maalattu ruokintamökki ja näitä täydentävät myös oksille sidotut rasvapallot ja jyväkakut. Linnunruokaa kaupat ovat pullollaan, mutta viitseliäimmät ruokkijat valavat rasva/siemenkakkunsa itse.

Ei ole liioittelua väittää, että vielä 70-luvulla pohjoisessa hyvin vähin määrin näyttäytyneen sinitiaisen kanta on reippaasti vahvistunut juuri talvilinturuokinnan ansiosta. Menestyjälajien joukkoon noussut sinitiainen on saanut osansa myös tuhansista linnunpöntöistä, joita on levitelty kauimmaisiin pikkukyliin saakka. Sinitintin isoveljen, talitiaisen, määrät ovat olleet joka talvi suuren puoleisia – kiitos talviruokkijoille.


Sitä vastoin hömötiaisen ja töyhtötiaisen kanta on ollut vähenemään päin – etenkin töyhtötiaisen osalta Kemi-Tornion alueen veikeiden töyhtöpäiden määrä on sukeltanut reilusti alaspäin. Töyhtötiaisen alamäki havaittiin jo 60-luvulla. Pentti Rauhala ja Matti ja Pekka Suopajärvi pohtivat neljä vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Kemin-Tornion alueen linnut vähenemisen syyksi vanhojen metsien hupenemista.

Viime päivien töyhtötiaismäärät ovat olleet Kemin ja Simon ruokintapaikoilla enimmillään kolmen yksilön luokkaa per ruokintapiste. Hömötiaisia on vieraillut omalla ruokinta”farmillani” 3-4 yksilöä. Lienevätkö olleet pihamme laidan lahopökkelössä viime kesänä pesineitä lintuja?

Alkutalven ilonpillereihin pitää ehdottomasti lukea Simon Kirnuvaaran ruokintapaikalla 17.11. havaitut kaksi puukiipijää. Vanhoissa kuusi- ja sekametsässä viihtyvä puukiipijä lukeutuu metsän hiljaisiin eläjiin. Laji ei ole lintulautojen tavallisimpia vieraita. Sen sijaan pähkinänakkeli tulee mielellään ruokintalähteelle, olisipa pähkinänakkeleita vain enemmän liikkeellä. Toistaiseksi on tavattu vain yksi nakkeli, joka yhytettiin 13.11. Ristikankaalta. Lintuharrastajasenioreihin lukeutuvat luontofanit muistavat vielä hyvin 70-luvun ja 90-luvun lopun nakkelihuuman; tuolloin Perämeren pohjukkaan ylsi satojen siperialaisten vaellusliike.


Harvoin lintulaudalle poikkeaviin siivekkäisiin lukeutuvat Hepolassa 16.11. havaittu mustapääkerttu ja 9.11. Tervaharjulla nähty isolepinkäinen sekä 11.11. Ristikankaalla 11.11. bongattu punarinta.

Myös tikat ovat säväyttäneet muutamaan otteeseen: Nällissä päästiin 5.11. seuraamaan pikkutikan elkeitä ruokintakatoksen tiimoilla, ja harmaapäätikasta tehtiin havainto 8.11. Arpelasta ja kaksi päivää myöhemmin myös Nällistä.

Mielenkiintoinen havainto tehtiin 9.11. Syväkankaalta, kun linturuokintapaikalta ynnättiin peräti 110 pikkuvarpusta. Mielenkiintoiseksi havainnon tekee erityisesti se, että pikkuvarpunen on selättänyt isoveljensä, varpusen, parissa vuosikymmenessä. Vielä 90-luvulla tuntui, että kaikki pikkuvarpushavainnot piti kirjata muistiin, kun lajia pidettiin pikku harvinaisuutena. Eipä aavistettu vielä, että tämä normivarpuselle pullisteleva tulokas ottaisi vielä vallan pihojen ja kortteleiden parveilijana. Hyvin sopeutuvainen ja liikkuva pikkuvarpunen hallitsee nyt tontteja, joilla isovarpunen oli kerran kunkku.


Talvilintujen ruokinta on hauskaa, helppoa ja hyödyllistä. Se ei käy hirveästi kukkarollekaan, jos säätää ”ruokahanat” säästöasentoon eli välttää tyhjentämästä ämpärikaupalla siemeniä ja pähkinöitä ruokintakaukaloon.

Lintujen ruokintaa kymmeniä vuosia harrastanut Jouko Kärkkäinen neuvoo käyttämään kaupan runsasta tarjontaa hyväksi. Kaupoissa on hyvä valikoima siemeniä, siemenseoksia, talipalloja, rasvakakkuja ja   kuorittuja auringonkukansiemeniäkin on saatavilla. Pakkauskokoja on joka lähtöön.


Kuorittu auringonkukka on sekä taloudellisesti että hygieniasyistä järkevä vaihtoehto, koska kokonaisina ostetuista auringonkukansiemenistä liki puolet on kuoriainesta, joka ei linnuille kelpaa, vaan se jää roskaksi ja tauteja levittäväksi kuonaksi ruokintapaikalle.
Jouko Kärkkäinen


–   Talipallot ovat hyvää einettä alkutalvella ja pikkupakkasten aikaan, koska pienimmätkin linnut saavat niistä syötävää irti. Kovilla pakkasilla ne kylläkin muuttuvat kivenkoviksi, eivätkä linnut saa niistä hakatuksi syötävää. Tinttipötköt ovat parhaita tiaisille. Siemeniä ei kannata itse sekoitella pähkinöiden joukkoon, koska esimerkiksi närhi nappaa pähkinät suihinsa kuin rusinat pullasta. Kun aloitat talviruokinnan, jatka sitä kevääseen saakka, varsinkin silloin, jos asut seudulla, jolla ruokkijat ovat harvassa. Linnuilla voi kulua paljon energiaa, kun ne etsivät uutta ruokapaikkaa, Jouko Kärkkäinen muistuttaa.

Joukon ruokintapaikkaan on vuosien mittaan tullut hyvinkin erikoisia ruokavieraita. Harvinaisuudetkaan eivät ole olleet kortilla. Viime talvena hän ruokki talven yli pohjansirkun. Tämä melko harvalukuinen rämeiden asukas oli ensimmäinen Suomessa ruokinnan turvin läpi talven selvinnyt lajinsa edustaja.

Lintuja ei tietenkään ruokita siksi, että ne saataisiin jäämään talvivieraiksi, vaan tarkoitus on auttaa höyhenväkeä kartuttamaan rasvavarastojaan edessä olevien pakkaskausien varalle. Muuttolinnut ymmärtävät kyllä, milloin niiden on lähdettävä muuttomatkalle. Mainittu pohjansirkku otti riskin, joka ainakin nyt kannatti – säästyipä se pitkältä ja vaaralliselta muuttomatkalta jopa Iraniin saakka.