Mandariinisorsa on Suomessa vieraslaji, joita on Suomeen ilmaantunut vuosien mittaan melkoinen liuta. Mandariinisorsa on muutaman kerran aiemmin 2000-luvulla vieraillut Torniossa ja kerran Kemissäkin.
Mandariinisorsapojat ovat harvinaisen koreita, mutta tytöt hyvin vaatimattoman näköisiä – kuten naaraspukuiset puolisukeltajat lähes poikkeuksetta. Naaraiden vaatimaton ”maastopuku” on tietysti hyvin tarkoituksenmukainen, jotta ne sulautuisivat paremmin haudontapaikan maastoon suojaan pedoilta.
Lintutieteellisessä mielessä mandariinisorsan ilmestymistä alueellemme himmentää se, että tämän keskikokoisen, typäkän, sorsan lähtöpaikka on melkoisella varmuudella joko Englannin, Irlannin, Ranskan tai Sveitsin lintutarha tai puistolammikko. Toki laji on villiintynyt mainituissa maissa ja ehkä levinnyt muuallekin Euroopan luontoon.
Torniossa tavatut mandariinipojat taisivat olla seikkailureissulla – pojat ovat poikia! Suomessa laji on nähty lähes vuosittain. Superharvinaisuus se ei ole, mutta herkkua kuvaajille.
Mandariinisorsa on lähtöisin itäisestä Aasiasta, missä se on tavallinen pesimälintu. Britanniassa se sopeutui myös luonnon lajiksi.
Suomessa näin räiskyvän värikäs lintu tuskin menestyisi, koska saalistavat pedot kiinnostuvat aina kaikesta poikkeuksellisesta. Naaras kyllä pärjäisi likaisenharmaan suojavärityksensä ansiosta, mutta miten olisi lisääntymisen laita, jos petolinnut ja petonisäkkäät pistelisivät mandariiniukot suihinsa?
Mandariinisorsa ei ole ainoa Meri-Lapin vieraslaji. Viime vuosikymmenten aikana tänne on asettunut muutama muukin vieraslaji. Parhaiten lienee menestynyt suurin hanhemme kanadanhanhi, joita alettiin istuttaa Suomeen 1960-luvulla. Tätä nykyä laji porskuttelee menestyksekkäästi etenkin Tornionjoella ja Tornion Kaupunginlahdella.
Kannan vahvuudesta kertoo se, että Pentti Rauhala laski 3.10.2022 Tornion Kaupunginlahdelta peräti 225 yksilöä.
Meri-Lapin aktiivisimpaan lintuharrastajakaartiin ja tutkijoihin lukeutuva Juha Ylimaunu kiteytti paikalliseen lintutieteen vuosijulkaisuun: ”Kanadanhanhi on meille aikoinaan Ruotsin istutuksista levinnyt ja runsastuva vieraslaji.” Kanadanhanhi on tuttu näky käytännössä koko Meri-Lapin kosteikkoalueilla.
Vieraslajilla tarkoitetaan lintulajia, joka ei olisi asettunut maahamme ilman ihmisen apua, erityisesti istutuksin. Siten esimerkiksi valkoposkihanhi ei lukeudu vieraslajeihin, koska se on itse oivaltanut, ettei sen kannata muuttaa kauas arktisille rannoille, kun läpimuuttomaana toiminut Suomi sopii mainiosti pesintään.
Hanhien vieraslajistoon luetaan myös tiibetinhanhi, josta kertyneet havainnot ovat olleet viime vuosina lisääntymään päin. Muistan vielä hyvin, kun ajoin polkupyörälläni hiki hatussa Simon Tiironhietalta Rytikariin kertomaan suurta uutista: ”Tiironhietalla lepäilee kaksi intianhanhea (lajin nimi oli vielä tuolloin intianhanhi)”.
Simon havainnon aikoihin elettiin toukokuun loppua 1969. Minulla ei vielä tuolloin ollut kameraa, mutta lintujen perässä mielellään laukkovilla Kotaniemen veljeksillä (Antero ja Jyrki) oli, joten pitkän pyörälenkin palkinnoksi pojat saivat kuvan harvinaisuuksista.
Vähän myöhemmin sain kuulla, että torniolaiset lintuharrastajat olivat nähneet samat hanhet omalla reviirillään neljä päivää aikaisimmin.
Nykyään tiibetinhanhi lukeutuu Meri-Lapin pikkuharvinaisuuksiin – siitä on jo kymmeniä havaintoja: enimmillään on nähty 10 yksilön suuruinen parvi Tornion Karunginjärvellä. Laji on Keski-Aasian vuoristoista kotoisin. Euroopassa havaitut tiibetinhanhet ovat peräisin istutuksista tai ovat karkulaisia lukuisista eläintarhoista ja eläinpuistoista.
Moni kansalainen on varmasti säikähtänyt, kun hiljaisuuden on yhtä äkkiä rikkonut karmealta kuulostava töräytys. Tavallisesti raikuvan rääkäisyn päästävä otus näyttäytyy, jos kuulostelija malttaa olla hiljaa paikoillaan.
Kyseessä on helposti tunnistettava, pitkäpyrstöinen ja komea fasaanikukko, joka pisimmillään voi olla jopa 90-senttinen – tosin mitasta lähes puolet on pyrstöä. Fasaaneja on varsinkin Tornion maaseutuympäristöissä ja muualla Kemi-Tornion alueella harvahkosti rakennetuilla ja puutarhoja käsittävillä alueilla.
Fasaanin luonnonvarainen kanta elää Mustanmeren itäpuolella, Kaukasuksella ja sen itäpuolella. Fasaaneja alettiin istuttaa Suomeen jo reilut sata vuotta sitten, riistalinnuksi kaiketi. Laji on kohtalaisen hyvin pärjännyt maassamme, jopa ankarina talvina.
Suomessa arvioidaan olevan nykyisin 15 000–20 000 fasaaniparia. Ensimmäiset Meri-Lapin fasaanit havaittiin 1979. Viisitoista vuotta sitten täällä nähtiin jo 34 yksilöä. Ensimmäinen poikue tuli päivänvaloon 2006 Lautiosaaressa. Lajin yleistyminen jatkunee.
Meri-Lapissa havaittuihin vieraslajeihin lukeutuvat myös tarhakarkulaiset mustajoutsen, chilenflamingo ja flamingo.