Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lii­kun­ta­lei­ril­lä kän­ny­kä­tön päivä on ihan nor­maa­li

TUL:n Lete-urheiluleirillä on pitkät perinteet. Kuvassa vuonna 2009 yhdeksänvuotias Laura Pitkäkari sai leirikasteen. Oikealla Essi Sainio, vasemmalla jaakko Salmela.
TUL:n Lete-urheiluleirillä on pitkät perinteet. Kuvassa vuonna 2009 yhdeksänvuotias Laura Pitkäkari sai leirikasteen. Oikealla Essi Sainio, vasemmalla jaakko Salmela.
Kuva: Petri Uutela

Taas on perinteinen TUL:n  Lapin piiri ry:n Lete-leiri pidetty todella lämpimässä aurinkoisessa säässä Ajoksen Hannukselanrannan leirikeskuksessa.

Lähemmäs 60 lasta koki viikon aikana liikuntaa, elämyksiä, tietoa-taitoa sekä empatiaa (Lete) turvallisten ohjaajien ja osaavien ”keittiötätien” huomassa. Mukavaa on, että tänäkin vuonna kahdeksan nuorta oli kesätyösetelin turvin työllistettynä mukana leirin järjestelyssä, suunnittelussa, koulutukseen osallistumisessa ja lasten ohjaamisessa. Loput ohjaajista ja huollosta vastaavista olivat vapaaehtoisia.

Eri tiedotusvälineet ovat kesän aikana tuoneet esille kesäleirien nykytilannetta teltassa yöpymisineen ja kännykkärajoituksineen ynnä muuta.

"Toki illalla soitto äidille tai isälle on paikallaan. Kiireelliset asiat hoidetaan leirivastaavien ja vanhempien välillä."

TUL:n Lapin piirin leirillä teltassa nukkuminen on luonnollinen yöpymismuoto, koska ison määrän lapsia majoittaminen muihin tiloihin on mahdotonta. Lisäksi lapset ovat telttayöpymisestä innoissaan; osa on ensimmäistä kertaa teltassa yötä, osa taas melkoisia konkareita. Kaverit nukkuvat pääosin samassa teltassa ja tarvittaessa ohjaaja on alussa turvana. Jotkut haluavat välttämättä nukkua yksin omassa pienessä teltassa, mikä sekin on mahdollista.

Kännykän käytöstä on myös käyty keskustelua laajastikin. Pitääkö ne kieltää esimerkiksi kouluissa tai leireillä kokonaan. Lete-leirillä kännykät ovat poissa käytöstä päivän tuokioiden aikana, eikä lapset niitä tuolloin edes kaipaa. Toki illalla soitto äidille tai isälle on paikallaan. Kiireelliset asiat hoidetaan leirivastaavien ja vanhempien välillä. Näin ollen kännykätön päivä Lete-leirillä on ihan normaalia.

Maanantaina iloinen puheensorina täytti alueen kun ilmoittautuminen alkoi, oli ekakertalaisia ja useana vuonna osallistuneita. Mukana oli myös ukrainalaisia, jotka löysivät myös kavereita leiriltä.

Jokavuotista leirikastetta odotettiin jännittyneinä. Se yllättää joka vuosi ja tänäkin vuonna siitä selvittiin. Tämän vuoden retki tehtiin Kallinkankaalle eri liikunnallisia tehtäviä tehden. Toki nuotiomakkarat ja mehut nauttien.

Keskiviikkona vanhempien ilta esityksineen on myös odottamisen arvoinen ja suuri joukko väkeä olikin kertynyt leiriaukiolle. Torstai on toivoa täynnä myös Lete-leirillä, discoilta sekä iltapalana grillimakkarat ja pannarit vielä päälle, niin jaksoi discota myöhään iltaan. Kasvoja oli koristeltu ja hiuksia laitettu, asuina myös discoon sopiva vaatetus.

Perjantaina leiridiplomit, varusteiden kasaaminen, telttojen purku. Sanottiin heipat kavereille sekä ohjaajille ja ensi vuotta odottelemaan. Kiitos kun olitte ja toteutitte leiriviikon luonnon keskellä.

Pirkko PehkonenTUL:n Lapin piirin toiminnanjohtaja