Tuli lueskeltua lehdestä lihavuuden uusia määritelmiä. Lehden jutun ydin oli siinä, että lihavuus on vaikea sairaus, jota hoidetaan koko iän käytettävillä lääkkeillä. Keskimääräisen iän mukaan laskien lääkkeiden elinaikainen kustannus oli yli kaksikymmentä tuhatta euroa.
Lehtijuttu vaikutti ensinnäkin kovasti lääketehtaiden sponsoroimalta, mutta oli se muutenkin uskomaton. Jo antiikin aikana liian rikkaat ihmiset miettivät, miten he voisivat syödä lihomatta kaikkia herkkuja jatkuvasti.
Liian syömisen todistaa helposti lähikuppilassa nautittu hampurilaisateria. Se on usein niin valtava, että normaaliin meininkiin tottunut ei pysty sitä kerralla syömään. Normaalin syömisen painottaminen ainoastaan kasvisruokaan aiheuttaa ihmiselle jatkuvan nälän, jota korjataan lihottavalla jatkuvalla syömisellä.
Tässä on onnistuttu hukkaamaan järkevän syömisen ja liikunnan yhteinen riippuvuus. Ylipainosta aiheutuvat terveyskustannukset rasittavat ennestään lujilla olevaa terveydenhuoltoamme. Mutta elämmekö lopultakin yhteiskunnassa, jossa liiallinen rikkaus ja hyvinvointi kääntyvät valtionvelan lappamiseksi ja itse hankituiksi terveysongelmiksi?