Li Andersson kirjoitti yhdessä ruotsalaisen ja tanskalaisen EU-vaaliehdokkaan kanssa tekstin (LK 5.6.), joka keskittyy Ukrainan sotilaalliseen avustamiseen sodassa Venäjää vastaan, Ukrainan taloudelliseen tukeen sekä sen velkojen mitätöimiseen sodan jälkeen. Kalliiksi tulee tämä ruljanssi eurooppalaisille.
Olisin odottanut, että kirjoituksessa olisi keskitytty esimerkiksi vasemmistoliiton EU-vaaliohjelman mukaisesti julistamaan ja perustelemaan "reilumman ja oikeudenmukaisemman Euroopan rakentamista". Se sai väistyä Ukrainan aseistamisen tieltä.
Mihin Ukrainan aseistaminen lopulta johtaa? Tätä pohtii Jaakko Ylitalo (LK 5.6.), jonka ydinsanoma on diplomatian kautta rauhan saavuttaminen Ukrainaan.
Liian monilta suomalaisilta, myös Anderssonilta, on unohtunut se, että vaikka menetimme 12 prosenttia alueestamme sodissa 1939–1944 Neuvostoliittoa vastaan, säilytimme mahdollisuuden maamme rakentamiseen.
Siinä olisi ohjetta myös ukrainalaisille heidän vaikeassa tilanteessaan semminkin, kun elämme ydinaseiden aikakautta.