Yksin pärjäämisen hienous on kummallinen myytti. Hieno viisaus eräästä kulttuurista toteaa: ubuntu – minä olen, koska me olemme.
Ubuntu tarkoittaa yksinkertaistetusti sitä, että ihminen on avoin toisille ja vahvistuu toisista sen sijaan, että vaarantuisi näiden kyvyistä ja hyvyydestä. Ihmisellä on kunnollinen itsetunto, joka tulee tiedosta, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja heikentyy kun muita halvennetaan. Aika suuri ajatus.
Yhdessäoloa on arjessamme kaikkialla, mutta yhteisön rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii työtä. Monen muun osaavan joukon lisäksi Rovaniemellä on vahva esittävän taiteen yhteisö. Kentällä touhuaa näkemyksellinen gurusto, jossa piilee valtavan voiman siemen.
Se tekijäjoukko uhkaa hukkua, jos on pakko pyristellä pysyäkseen näkyvissä. Jos ympäröivä rakenne antaisi tilaa, olemiseen tulisi rauha ja tekemiseen suurempi merkitys – myös kaupungin imagolle. Mahdollistava, kiinnostunut ja arvostava kyllä on voimakas sana ja luottamuksen osoitus. Tässä kaupungillamme on vielä opittavaa.
Päättäjän – oli se sitten kaupungin tai taloyhtiön – valinnasta alkaa vastuu. Mitä pitempään vastuu pysyy, sitä enemmän korostuu kommunikointi valitsijan ja valitun välillä. Miten voi tietää edustavansa jotain henkilöä tai yhteisöä, jos ei välillä kysy, mitä tämä nykyään kaipaa?
Kirstunvartijoille lohduttava tieto on se, että yhteisöllisyys on ilmaista – ja itse asiassa tuottavaa. Vapaus tehdä lisää elävyyttä, joka lisää viihtyvyyttä, joka lisää sitoutuneisuutta. Kaupungillamme on jo kaikki edellytykset olla kiinnostava paikka. Se vain ei riitä, että on taloja joissa asua, vaan tarvitaan myös syitä jäädä – ja ne syyt täytyy löytää arjesta.
Empaattinen yhteisö on voima, joka kannattelee arkea. Yhteisöjä voi myös rakentaa mitä moninaisimpiin paikkoihin. Tuolla tanssisalissa tanssii joku, jolla on katse. Tuolla kahvilassa tarjoilee joku, jolla on katse. Silmistä peilaa sielua paremmin kuin seinistä.
Välillä tahtoisin, että erottavan kiireen eteen astuisi jokin yhdistävä teko, vaikkapa halaus. Tahtoisin, että halaaminen on sallittua, missä vain, kesken päivän, töissä, kotona, kassajonossa, kaivinkoneen hytissä, roskakatoksessa.
Kun naapurina on seinien sijaan silmät, on jo paljon kivempaa. Minusta voi tehdä meidät melko helposti, katsomalla näkevästi peiliin tai toisiin silmiin.
Niin helppoa ja niin vaikeaa kuin se onkin, yhteyteen riittää melko pieni keskustelu: Miten menee? Minä tarvitsen apua. Voitko auttaa? Kiitos! Ensi kerralla autan sinua. Ubuntu!