Kolumni

Lauan­tai­vie­ras: Koi­ra­kä­ve­lyl­lä ko­ti­kau­pun­gis­sa – "Koira ei ih­met­te­le ros­ka­pus­sin kanssa kyyk­ki­vää emän­tää"

Lauantaivieras on Uuden Rovaniemen kolumnipalsta, jolla on joka viikko uusi kirjoittaja. Tällä viikolla kirjoittaa Pirjo Rautiainen. Hän työskentelee Metsähallituksen luontopalvelujen viestintäpäällikkönä.
Lauantaivieras on Uuden Rovaniemen kolumnipalsta, jolla on joka viikko uusi kirjoittaja. Tällä viikolla kirjoittaa Pirjo Rautiainen. Hän työskentelee Metsähallituksen luontopalvelujen viestintäpäällikkönä.
Kuva: Pirjo Rautiainen

Kävely on minun meditaatiotani, ja ohjaajani siinä on koira.

Rauhaton sielu, sellaiseksi äitini minua aikoinaan kutsui, ja oli aivan oikeassa. Aivoissani surisee ajatusten ampiaispesä, jota on vaikea sammuttaa yöksikään.

Koiran kanssa kävellessä ajatukset rauhoittuvat, ja rauhoittumiseen olen saanut opastusta jo kohta 30 vuotta. Aika monta meditaatiokilometriä on tullut koirien kanssa taivallettua. Mihinkään ei ole silloin kiire. Koiran lukiessa koiraposteja on aikaa jäädä tuijottelemaan tyhjyyteen ja antaa aivojen levätä. Moni pulma ja työasia on kirkastunut siinä samalla.

Koirat ovat myös aina tutustuttaneet minut uusiin asuinpaikkakuntiini. Ensimmäisinä viikkoina tutustutaan yhdessä kodin lähiympäristöihin, ja pikkuhiljaa laajennetaan kodista kauemmas ja kauemmas.

Rovaniemelle asettuessani kävimme yhdessä teemakävelyjä. Eivät Ferdinad Salokankaan suunnittelemien talojen, rintamamiestaloalueiden tai Alvar Aallon poronsarvikaavan teemakävelyjen aiheet sitä kiinnostaneet, mutta yhtä innokkaasti se oli seurana kuin aina ennenkin.

Ilman koiraa tuskin olisin koskaan eksynyt Jääskeläisen mielenkiintoiseen kaupunginosaan tai kolunnut Ounasvaaraa niin perusteellisesti.

Tuoreita kävelyteemojamme ovat lupiinikitkentäkävelyt ja roskienkeruukävelyt. Koira ei yhtään ihmettele roskapussin kanssa kykkivää emäntäänsä.

Harrastan myös todellisia koirakävelyjä eli annan koiran valita, mihin mennään. Ne ovat vieneet minut paikkoihin, joihin en olisi muuten päätynyt. Suosittelen.

Samalla pieteetillä koira on pitänyt peruskuntoani yllä lenkkikaverina. Nyt se on jo kymmenvuotias sydänvikainen, joten kävelylenkit ovat lyhentyneet. On pitänyt alkaa hölkätä yksin. Se on kummallista.

Mutta vielä kummallisempaa olisi mennä kävelylle ilman koiraa. Sehän olisi yhtä outoa kuin jos alasti kävelisi.

"Eivät Ferdinad Salokankaan suunnittelemien talojen, rintamamiestaloalueiden tai Alvar Aallon poronsarvikaavan teemakävelyjen aiheet sitä kiinnostaneet, mutta yhtä innokkaasti se oli seurana kuin aina ennenkin."