Saapuessani junalla Rovaniemelle hämmästyn yhä uudelleen, että pohjoisessa taivaanranta on visuaalisesti lähempänä ja laajempi kuin etelässä. Pilvistä saa melkein kädellään kiinni, niin avara on maisema matalan puustonkin vuoksi.
Jokien ja vaarojen keskellä tuntuu, että täältä yltää mihin vain ja että kaikki, mitä tarvitaan, on jo tässä. Ajattelen, että juuret ja ripaus nostalgiaa ovat voimavaroja, niiden ääreltä on hyvä katsoa tulevaan ja olla läsnä nykyhetkessä.
Hakuprosessi kaupunginjohtajaksi laittoi minut kiinnostavaan kotikaupunkikuvan päivitykseen. Menee hetki saada kiinni, mitä Rovaniemellä on tapahtunut vuoden 1991 jälkeen, jolloin viimeksi asuin kaupungissa.
Ylioppilaskeväänä tukit uivat vielä vapaasti Kemijoessa, irtouitto päättyi juuri poislähtövuotenani. Aikuistuin siis monella tapaa vanhan ja uuden kulttuurin murroskautena: kaupungistuminen ja modernisaatio olivat vasta kunnolla käynnistymässä. Uutta siltaa ja Nelostien monttua rakennettiin, Napapiirikin oli vielä aika pieni, lähinnä kotoinen Joulupukin hirsitalo.
Nyky-Rovaniemi on sekoitus uutta ja vanhaa. Matkailu on kansainvälistynyt ja kasvanut hurjasti 30 vuodessa. On huippulaadukas Arktikum ja Korundi, perinteinen ja arvostettu kaupunginteatteri ja kaupunginorkesteri sekä monipuolinen koulutustarjonta. Keskusta on tiivistynyt ja muuttunut kaupunkimaisemmaksi kauppakeskuksineen.
Vanhoista tärkeistä maamerkeistä on syytä pitää huolta, mutta myös muistaa, että yhteiskuntaa ei voi museoida. Elämä tapahtuu aina muuttuvassa ajassa.
Kaiken uuden ja modernin keskeltä löytää onneksi vielä myös pilkahduksia vanhasta Rovaniemestä: Lappia-talo sekä Alvarin kirjasto ovat turvallisesti paikoillaan, tutulla designilla. Suutarinkorvan rauhallinen siltamiljöö, Ounasvaara, lapsuuteni Someroharju sekä Revontultentie ovat ihan tunnistettavia – listaa voisi jatkaa.
Lapsuuteni Rovaniemi oli melko pieni kaupunki. Nyky-Rovaniemi on jo suuri kaupunki. Täällä vaikuttavat monenlaiset ihmiset ja elinkeinot rinta rinnan. Rovaniemelle on aina tultu töihin matkojenkin päästä, uudet ihmiset ovat tuoneet tuloja, uusia geenejä ja uutta ajattelua.
Sellaisena avoimena ja vieraanvaraisena, mutta myös omasta kulttuuristaan hyvällä lailla kiinni pitävänä, haluan nähdä Rovaniemen. Uutena, valittuna kaupunginjohtajana olen astumassa näköalapaikalle, josta tulen katselemaan kotikaupunkiani monesta näkökulmasta.
Aikaisemmin Uudessa Rovaniemessä lanseeraamani lause: “Tahtoa ja taitoa Pohjoisessa –Rovaniemi", syntyi, kun muistelin, miten rehtori Hely Kalkkinen sanoi meille uusille ylioppilaille: ”Siellä missä on tahtoa, siellä on tie”. Tämä lause on kulkenut matkassani maailmalla.
Tavoitteeni on yhdessä tahtoen ja tehden paras mahdollinen kaupunki, minun ja meidän kotikaupunki, Rovaniemi.