Joulu askeltaa kohti lyhenevinä päivinä, onneksi valon iloa tuovat adventtikynttilät ja pienet led-valot.
Joulun tulo tuntuu tänä vuonna erilaiselta kuin ennen. Joulukuu aloitti takasuoran virkatyöni viimeisellä kierroksella, eläkkeelle siirtymisen maali on ensi vuoden syyskuussa, jolloin työvuosia tulee 40. Talvi ja kevät on vielä täyttä vauhtia, kesällä höröstellään lomien myötä.
Tässä vaiheessa mielessäni on ihmettelyä, miten kaikki vuosikymmenet ovatkaan hurahtaneet niin työssä kuin muussakin. Tässäkö todella olen, kun kohta työllä on päätepiste ja edessä uusi elämänvaihe. Kaikella on aikansa.
Mieleen nousevat monet iloiset juhlahetket seurakuntalaisten elämässä, samoin tunnelmat heidän raskaiden surujensa laaksoissa. On ollut ilo saada olla rinnalla kulkemassa, toivottavasti tukena.
Muistojen reppuun mahtuu myös hyvin hauskoja tilanteita ja omia kömmähdyksiä. Kerran kun kastejuhlassa siunasimme pienokaista kummien ja vanhempien kanssa kädet lapsen pään yllä, vauva puhkesi itkuun. Nelivuotias isoveli tuli lähemmäs eteemme ja lausui pontevasti: ”Älkää hyvät ihimiset rääkäkkö sitä lasta!” Hytkyimme naurun rytmissä kappaleen aikaa ennen kuin harras toimitus jatkui.
Erästä vainajaa siunasin tosi väsyneenä ja huomasin lausuneeni: Jeesus Kristus on herättävä sinut kolmantena päivänä. Piti lausua: ”herättävä sinut viimeisenä päivänä.”
Uskontunnustus ja siunaussanat menivät sekaisin. Omaiset eivät huomanneet tai ehkä he olivat kohteliaita eivätkä kommentoineet. Olivat armollisia suuria luvanneelle.
Vahvimmat muistot liittyvät jouluihin. Oli jouluyön valvomisia saarnojen viimeistelyineen ja parin tunnin yöunien jälkeen silmät ristissä varhaiseen jouluaamun kirkkoon. Jälkeenpäin olen miettinyt, kuinkahan järkeviä tuolloin tuli puhuttua.
Sitten iltapäivän puolella lapset seurasivat isän torkkumista. Joulupäivän iltana matkalla mummolaan lauloimme autossa perheemme omat kauneimmat joululaulut. Sitä ennen olin laulanut kymmenkunta kertaa seurakuntalaisten kanssa. Laulu tuo joulun.
Päällimmäisenä on kiitollisuus moni-ilmeistä työstä ja monien hyvien muistojen repusta.
Tulevana jouluna saan kuunnella ilosanomaa Vapahtajasta toisten ammentamana. Entä mitä muutoin kirkkoherra puuhaa jouluna? Nauttii levollisesta yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta. Käteen tarttuu Nesbøn koukuttava dekkari. Ja koska joulun herkut tahtovat kasvattaa vyötärön seudun outokumpua, sitä on ulkoilutettava pertsahiihdolla. Kamera tähtäilee tunnelmia muistojen arkistoon.
Levollista ja siunattua joulua Sinulle.