Latujen kun­nos­sa­pi­to­tai­to siirtyy nuo­rem­mil­le - Jorma Kakkola on pal­vel­lut hiih­tä­jiä kuu­del­la eri vuo­si­kym­me­nel­lä.

Jorma Kakkola on kuskin paikalla ja Jari Pöyhönen istuu vieressä. Ensi talvena Kakkolan tarvitsee vain hiihdellä tampparin tekemää uraa tai latua pitkin.
Jorma Kakkola on kuskin paikalla ja Jari Pöyhönen istuu vieressä. Ensi talvena Kakkolan tarvitsee vain hiihdellä tampparin tekemää uraa tai latua pitkin.
Kuva: Jouni Valikainen

Jorma Kakkola ja Jari Pöyhönen tekevät latutampparilla lähtöä Pertajärven valaistulle ladulle. Aamulla he kiersivät ringin jo kertaalleen. Kierroksesta tulee reaaliaikaista tietoa Kemin liikuntapaikkapalvelujen fluent-järjestelmään. "Pertajärven latu kunnostettu 21 minuuttia sitten".

Lenkille lähtevä hiihtäjä kysäisee, että onko ura kunnostettu Sivakkavaaraan asti.

– Se ajetaan huomenna, Kakkola ja Pöyhönen vastaavat.

– Voi kiitos paljon.

Sivakkavaarassa tamppari pyörähtää normaalioloissa pari kertaa viikossa.

Hiihtäjiltä tuleva palaute on Kemin teknisen palvelukeskuksen työntekijöille pääosin positiivista. Hiihtäjien käsi tai peukalo nousee usein ylös, kun tampparikuski kohtaa hiihtäjän.

Kemissä hiihtoladut ovat saaneet kehuja jo vuosikausia.

– Ne vain halutaan pitää hyvässä kunnossa. Ammattitaitoa en ryhdy kehumaan, tämän talvikauden jälkeen eläkepäiviä viettämään jäävä Jomppe Kakkola naurahtaa.

Pakkohan sitä ammattitaitoa on löytyä, sillä Kakkola on ehtinyt pitää latuja kunnossa kuudella eri vuosikymmenellä. Hän tuli kesätöihin Kemiin 1976 ja on ollut sen jälkeen latuhommissa liki joka vuosi. Kesäisin työpaikka on löytynyt Sauvosaaren urheilupuistosta.


Kevään yksi tärkeimmistä hommista "Jompella"  on ollut tietotaidon jakaminen nuoremmille kuskeille. Miehen työmenetelmiä on opiskellut Jari Pöyhösen lisäksi Totte Salmi.

Pöyhönen on oikeasti vanha tekijä latujen kunnostamisessa. Hän ajoi tampparia jo kaksikymmentä vuotta sitten ennen siirtymistään Kemin kaupungin nuorisotyön alla toimineiden työpajojen palvelukseen. Työpajatoiminta loppui viime vuonna.

– Tämä on yllättävänkin monipuolista työtä. Pitää osata käsitellä eri kulkupelejä ja olla samalla asiakaspalvelija, Pöyhönen sanoo.

Kokenut tampparikuskikin innostuu kehumaan "oppilaitaan".

– Miehet ovat usein antaneet toimivia vinkkejä töiden tekoon, Kakkola sanoo.

Kemin liikuntatoimi hankki ensimmäisen latutampparin 1992. Sitä ennen latuja pidettiin kunnossa moottorikelkoilla ja latuhöylillä. Vuosi sitten kaupunki hankki käytetyn, kunnostetun tampparin.

– On sitäkin pitänyt käyttää konevarikolla hitsauttamassa ja muutenkin kunnostamassa. Ajettavuushan siinä on aivan huippu. Esimerkiksi penkkiä ja rattia voi säätää kuljettajan mukaan. Työn hyvä puoli on myös se, että saan suunnitella työni kohtuullisen vapaasti. Metsäympäristössä on miellyttävää työskennellä, Jomppe sanoo.

Jorma Kakkola (ed.) ja Jari Pöyhönen kehuvat 15 vuotta vanhan tampparin ajo-ominaisuuksia edelleen hyviksi.
Jorma Kakkola (ed.) ja Jari Pöyhönen kehuvat 15 vuotta vanhan tampparin ajo-ominaisuuksia edelleen hyviksi.
Kuva: Jouni Valikainen

Jomppe Kakkola on ilokseen saanut huomata, että ladulla vastaan tulevien hiihtäjien lukumäärä on viimeisen viiden vuoden aikana noussut huomattavasti.

– Mukava nähdä, että myös pieniä lapsia on ladulla enemmän kuin aiemmin. Osittain hiihtäjien lukumäärän nousu  johtuu suksien kehityksestä. Ne ovat paljon helpompia voitelun suhteen. Nykyisin ladulla on hiihtäjiä jo aamulla kuuden aikaan. Ennen hiihtäjät ilmestyivät ladulle vasta iltapäivällä.

Pienen muistutuksen Kakkola haluaa sanoa perässä hiihtäjille.

– Jotkut innostuvat hiihtämään aivan tampparin perässä. Koneeseen voi tulla joku vika, joka pysäyttää sen ja silloin vahinko voi olla lähellä. Turvallisuus on ykkösasia.

Kulunut alkutalvi oli yksi haastavimmista sääolojen suhteen.

– Pertajärven lenkkikin oli usein jäätiköllä, joten sitä piti höylätä ja kunnostaa joka päivä. Ajamme valaistun ladun läpi säiden mukaan. Esimerkiksi alkuviikon tuulessa ja tuiskussa ladun kunnostaminen olisi ollut vain polttoaineen tuhlausta. Se olisi mennyt saman tien umpeen.

Jorma Kakkola  on nauttinut tänäkin talvena oman työnsä jäljistä, kun hän palaa sukset jalassa työmaalleen. Takana on kohtuullinen määrä hiihtokilometriä.

– Ensi talvena saan itsekin vapaasti arvostella entisten työkavereitteni tekemien latujen kuntoa, Jorma Kakkola naurahtaa.

Kenttämestari Ilkka Korpela huolehtii, että aurinkoladut ovat merellä hiihtokunnossa.