Lastensuojelun piirissä on joka kuudes lapsi. Koulupudokkaiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Kyseessä on kansallinen hätätila.
Koululuokissa on keskimäärin viisi lastensuojelun piirissä olevaa. Samaan aikaan syntyvyys laskee niin, että 100 vuoden päästä kantasuomalaisten jälkeläisiä on enää alle miljoona. Meillä ei olisi varaa päästää yhtään lasta tai nuorta putoamaan syrjään yhteiskunnasta.
Lapin hyvinvointialueen (Lapha) tärkeäksi tavoitteeksi on otettu lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Tarkoitus on vahvistaa varhaista perhetyötä ja lastensuojelun perhetyön resursseja ja lisätä matalan kynnyksen tukitoimia kun perheellä on vaikeaa. Kalliit lastensuojelun huostaanotot ja sijoitukset halutaan mahdollisuuksien mukaan ehkäistä.
Mitä on tapahtumassa kun lapset ja perheet voivat entistä huonommin? Samaan aikaa hallitus kaventaa heikoimmassa asemassa olevien perheiden tilannetta. Asumistukea vähennetään, työttömien lapsikorotukset poistetaan ja työttömyysturvaa heikennetään. Saa siinä yrittää järjestää palveluita niille, jotka ovat kuilun partaalla.
Hätätilaan on herättävä. Varhaiskasvatuksesta on jo 30 vuotta kuulunut, että siellä nähdään, kuka on vaarassa syrjäytyä. Miksi emme osaa tukea lapsia ja perheitä oikein?
Luullakseni on kyse siitä, että kukin sektori katselee lapsia ja perheitä avaimenreiästään, eikä osata tai luoteta yhdessä tekemisen voimaan. Alan ammattilaiset yrittävät, mutta järjestelmämme toimivat erillään. Resursseja käytetään päällekkäisiin palveluihin ja väliin jää leveitä kuiluja, joihin vaikeuksissa olevat putoavat.
Tarvitaan eri sektoreiden parempaa yhteistyötä ja työnjakoa. Näitä ovat ensi sijassa varhaiskasvatus, koulut ja oppilaitokset, perhetyö, lastensuojelu, neuvolat ja mielenterveystyö, seurakunnat ja järjestöt sekä nuoriso- ja vapaa-ajantoiminta. Niistä vastaavien tulisi kunnittain käydä saman pöydän ääreen ja aloittaa suunnitelmallinen yhteistyö. Tarvitaan koko Lappia koskeva lasten ja nuorten palveluiden ohjelma, jossa kaikkien resurssit yhdistetään.
Lapsen pahoinvointi kertoo yleensä koko perheen pahoinvoinnista. Kukaan ei hanki lasta laiminlyödäkseen hänestä huolehtimista. Vanhemmilla voi olla vaikeuksia, joita emme välttämättä näe. Rahahuolien ja köyhyyden lisäksi muun muassa surua, mielenterveysongelmia, oppimisen tai ymmärtämisen vaikeuksia, päihdesairauksia.
Vanhempien syyllistäminen silloin, kun heidän omat jalat eivät tahdo kantaa, ei johda mihinkään hyvään. Silloin on hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden aika toimia.