Dokumentti "Vaietut arktiset sodat" (Yle) tuo jälleen esille Kekkosen ajan poliittisia kiemuroita. Yksi jo aiemmin tiedossa ollut ulkopolitiikan rimanalitus oli hänen ehdotuksensa luovuttaa suuri osa Lappia vastineena sille, että Suomi saisi takaisin Karjalasta sodan jälkeen menettämiään alueita. Kekkonen ehdotti tätä Neuvostoliiton johdolle kahden kesken. Kekkosenkin onneksi neuvostojohto vaikeni ehdotuksen kuoliaaksi.
Ehdotuksen syitä on mahdotonta ymmärtää. Tietysti Kekkonen käsitti, että Lappi oli Neuvostoliitolle tärkeä alue sotilaallisesti. Jos syttyisi sotilaallinen yhteenotto Naton kanssa, Lappi olisi merkittävä sekä puolustuksellisesti että erityisesti hyökkäyksen kannalta.
Ehdotuksellaan Kekkonen palveli Neuvostoliiton etuja. Hän oli valmis antamaan Lapin Neuvostoliiton etupiiriin. Suomen etu oli Kekkoselle toissijainen.
Kekkonen oli tuolloin valtansa huipulla ja ilmeisesti vallan sokaisema. Eihän demokraattisen maan johto olisi voinut mitenkään sooloilla näin. Hän teki ehdotuksensa ilman, että kukaan muu Suomessa siitä tiesi.
Mitkähän olisivat olleet reaktiot Lapissa? Tuskinpa UKK-puisto olisi nimetty myöhemmin Kekkosen kunniaksi tai hän olisi mennyt hautaan suurena Lapin ystävänä. Lähellä olisi voinut olla maanpetossyyte.
Vieläkään ei tiedetä kaikkea, mikä oli Kekkosen neuvostosuhteiden taustana. Mitä oli keskusteltu ja sovittu ja miksi? Kekkonen pelkäsi Neuvostoliittoa ja hänellä oli vahva usko itänaapurin ylivertaisuuteen.
Suomettamisessa Kekkonen meni pitemmälle kuin Neuvostoliitto odotti. Jotain oleellista hänen idänsuhteestaan kertonee myös se, että 1960-luvun alkupuolella Kekkosen luottomies Korsimo pyysi ja sai neuvostojohdolta "lisärahoitusta Kekkosen vaalikampanjan kulujen maksamiseen". Korsimo pyysi nimenomaan lisärahoitusta, joten jotakin oli saatu jo aiemmin. Tähän kulminoituu Kekkosen idänsuhteiden kova ydin.
Jotkut sanovat minun kivittävän haudassa makaavaa, siis puolustuskyvytöntä. Historia käsittelee pääosin vanhoja asioita ja jo kuolleita henkilöitä. Jälkimaailma tarkastelee tunnettuja faktoja ja yrittää ymmärtää menneisyyttä. Historiassakin oli hyviksiä ja pahiksia ja heidän tekojaan. Niin on nytkin.