Tykkään leikkiä näyttelykuraattoria. Se on semmoinen todellisuuteen pohjautuva kuvitteluleikki: kerään seiniltä, pöydiltä ja sängyn alta lasteni teoksia ja päätän mitä niistä säilötään tulevaisuutta varten.

Piirrosten, maalausten ja askartelujen määrä on niin suuri, että kaikkea ei voi tallettaa. On siis tehtävä valintoja ja koetettava perustella ne itselleen. Tässä vaiheessa riittää vuoropuhelu oman pään sisällä – tulevaisuudessa ehkä pitää selitellä valintoja myös lapsille.