Käynnistettyjen synnytysten osuus on kaksinkertaistunut Suomessa 10–15 vuoden aikana, kertovat tieteellisessä katsauksessaan naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkärit Leena Rahkonen ja Heidi Kruit. Rahkosen ja Kruitin mukaan nykyään useampi kuin joka kolmas synnytys käynnistetään, kun vielä 20 vuotta aiemmin käynnistettiin vain joka seitsemäs synnytys.
Taustalla on se, että synnyttäjät ovat aiempaa iäkkäämpiä, heillä on aiempaa useammin raskausdiabetes ja heistä yhä useampi on ylipainoinen. Nämä asiat ovat puolestaan yhteydessä siihen, että synnyttäjillä on aiempaa enemmän raskauskomplikaatioita.
Katsaus on julkaistu esimerkiksi lääkäriseura Duodecimin julkaisussa.
Yleisimmät käynnistyksen syyt ovat sikiökalvojen puhkeaminen ilman supistuksia, yliaikainen raskaus, diabetes ja verenpainekomplikaatiot. Rahkosen mukaan kolme jälkimmäistä ovat yhteydessä odottajan painoon ja ikään.
– Ikääntymiseen liittyy sekin, että luovutettujen munasolujen raskauksien määrä kasvaa ja niihin liittyy enemmän komplikaatioita, hän kertoo.
Raskausdiabetes vaikuttaa
Lääketieteellisten syiden lisäksi käynnistämiseen voivat johtaa psykososiaaliset tai logistiset syyt, kuten äidin uupumus tai pitkä matka synnytyssairaalaan.
Lapin keskussairaalassa on totuttu pitkienkin matkojen päästä saapuviin synnyttäjiin, joista osan kanssa pohditaan, olisiko synnytys järkevää käynnistää. Naistentautien ja synnytysten ylilääkäri Katja Hämeenoja Lapin keskussairaalasta kertoo, että heillä käynnistysprosentti on ollut viime vuodet 36–39.
– Nähdessäni THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) tilastoja totesin, ettemme ole ollenkaan kärjessä käynnistysmäärissä. Eli pitkät matkat eivät selitä käynnistysten määrää.
Hänen mukaansa raskausdiabetes vaikuttaa käynnistysten määrään oleellisesti: esimerkiksi viime vuonna Lapin keskussairaalan synnyttäjistä 27 prosentilla oli raskausdiabetes.
– Eniten meillä näkyvät nuoret mutta huomattavan ylipainoiset potilaat, ja ikä on sitten varmaan se toinen syy.
Kivuliaampi synnytys
Rahkonen kertoo hänen ja Kruitin tutkimusten osoittaneen, että käynnistetyissä synnytyksissä koetaan enemmän synnytystyytymättömyyttä kuin spontaanisti käynnistyneissä, mikä voi jopa vaikuttaa perheen lapsilukuun.
Rahkosen mukaan ensisynnyttäjien kohdalla käynnistämistä tulisi harkita tarkkaan.
– Synnytys voi pitkittyä, ja se voi olla kivuliaampi. Varsinkin, jos hyvin epäkypsää kohdun kaulakanavaa ruvetaan kypsyttelemään joko lääkkeellisesti tai sitten mekaanisesti ballongilla, voi se johtaa kipeämpiin supistuksiin ja kivun kokemiseen.
Hän huomauttaa, että useat tutkimukset puoltavat käynnistämistä. Hän käyttää esimerkkinä yhdysvaltalaistutkimusta, jonka mukaan keisarileikkausten ja lasten tehohoidon tarve vähenee merkittävästi, jos synnytykset käynnistetään raskausviikoilla 39–40.
Rahkosen ja Kruitin mukaan jatkossa tulisi kehittää käynnistysmenetelmiä ja hoitokäytäntöjä, joilla erityisesti ensisynnyttäjien keisarileikkausten osuus saataisiin pienenemään ja synnytyksen käynnistys pystyttäisiin suunnittelemaan oikein.
– Käynnistysprosessia pitäisi kehittää siihen suuntaan, että se tukisi luonnollisten prosessien käynnistymistä eikä niin, että sillä väkisin pusketaan synnytys käyntiin. Isoissa synnytysyksiköissä on paine saada synnytykset mahdollisimman nopeasti käynnistymään, koska paikkoja on rajoitetusti ja uusia käynnistettäviä synnytyksiä tulee joka päivä lisää.