Miten tehtiin hyvinvointi Suomi? Ei se itsestään tullut. Sen tekivät 1970–80-luvulla ay-työläiset aktiivisella toimillaan.
Meitä vanhoja ay-aktiiveja on vielä muutama elossa. Muistamme, että hyvinvointi-Suomi tehtiin painostamalla lakkoilemalla suuryrityksiä ja sen lomassa hallitusta ja eduskuntaa. Eturivissä toimivat suurten yritysten työntekijät. Kokoonnuimme milloin missäkin kaupungissa. Suunnittelimme tavoitteet ja vaatimukset, jotka vietiin päämäärään. Se edellytti suunnilleen aina lakkoja. Sen jälkeen saavutukset kirjattiin työehtosopimukseen ja hyödyn saivat kaikki Suomen työtätekevät ja muutkin kansalaiset.
Tasa-arvoisin hyvinvointi-Suomi kukoisti 80-luvun loppupuolella. Siinä sattui myös kielteinen vaikutus, kun suurten työpaikkojen ay-liike vähän hellitti aktiivisuuttaan. Myös sattuma tuli mukaan. Siinä vaiheessa presidentti Koivisto nimitti Väyrys-hädässä rikkaita ja muita juppeja suosivan Holkerin hallituksen. Siitä lähti purkautumaan tasa-arvo Suomessa. Ja sitä jatkoivat Ahon ja osin Lipposenkin hallitukset.
Siitä lähti vyörymään hyvinvointiyhteiskunnan perustan murskaaminen: lakko-oikeus pois ja sitä kautta palkkojen ja sosiaaliturvan roima heikentäminen. Sen aloitti Sipilän hallitus ja sitä jatkaa kovin ottein Orpon hallitus.
Nyt hallituksen tärkein tavoite on luoda rikkaille suuri nautinto alkukantaisella tavalla – rikkaat nauttivat kun köyhät kärsivät. Näin siinä mennään. Sosiaaliturvaa heikennetään kaikilla sektoreilla – asumistuki pois, työttömyysavustus muutamaan päivään ja muuta sen sorttista.
Tärkeintä hallitukselle on, että hyvinvointi-Suomen tehneen ay-liikkeen ja ennen kaikkea ay-aktiivien toiminta kielletään ankaralla lailla. Kun työpaikkojen ammattiosastot lakkoilevat palkkojen alentamista tai muuta ihmisoikeuksien sortamista vastaan, jokainen työntekijä saa henkilökohtaisen sakon.
Siis työtätekevien demokratia pois Suomesta. Ja sitten vielä paikallinen sopiminen eli se, että työehtosopimuksen minimiäkään ei tarvitse maksaa. Sitä varmaan moni pienyrittäjä toivoo, vaikka todellisuudessa se tarkoittaa, että myös hänen yritystulonsa pienenevät saman verran.