Koulutusperustainen maahanmuutto on kasvanut räjähdysmäisesti koronan jälkeen. Siinä missä ennen pandemiaa uusia ulkomaalaisia opiskelijoita saapui Suomeen vuosittain noin 6 000, viime vuonna määrä oli jo lähes 13 000. Suurin osa uusista opiskelijoista tulee Etelä-Aasian maista, kuten Bangladeshista ja Nepalista.
Samaan aikaan taloustilanne on heikentynyt. Tämä on osaltaan kärjistänyt koulutusperusteiseen maahanmuuttoon liittyviä sosiaalisia ongelmia. Moni opiskelija saapuu suurin odotuksin: he haluavat opiskella, tehdä töitä opintojen ohella ja tukea taloudellisesti perhettään kotimaassa. Kun töitä ei löydy, eivät rahat riitä edes peruselämiseen – samalla kun opintomaksuihin otetut suuret lainat alkavat erääntyä.
Tilanne on eettisesti kestämätön erityisesti, jos opiskelijoille on annettu katteettomia lupauksia työllistymisestä Suomessa. Ilman suomen, ruotsin tai edes sujuvan englannin taitoa työnsaanti on vaikeaa.
Lausuntokierroksella oleva hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen sääntelyn tiukentamisesta pyrkii osittain puuttumaan tähän ongelmaan. Tavoitteena on estää tilauskoulutukseksi naamioitu lukukausimaksullinen koulutus, jossa oppilaitosten ulkopuoliset toimijat toimivat välikäsinä. Tieto opiskelumahdollisuuksista ja uranäkymistä tulisi suoraan koulutuksen järjestäjältä, mikä voisi estää esimerkiksi kynnysrahojen perimisen tai harhaanjohtavan markkinoinnin.
Lakiluonnos uhkaa samalla rajoittaa myös aidon, eettisesti toteutetun tilauskoulutuksen mahdollisuuksia. Osa oppilaitoksista tarjoaa kansainvälisesti tilauskoulutusta esimerkiksi kehittyvien maiden viranomaisille tai yrityksille tytäryhtiöidensä kautta. Tätä toimintaa ei tule estää, sillä se voi parhaimmillaan hyödyttää sekä Suomea että lähtömaita – ja tapahtua täysin avoimesti ja reilusti.
Osa opiskelijaperusteisen maahanmuuton ongelmista olisi ratkaistavissa jo ennen maahanmuuttoa. Hyvä esimerkki löytyy sosiaali- ja terveysalalta, jossa lähtömaakoulutusta on kehitetty pitkälle. Näissä hankkeissa valitut opiskelijat opiskelevat suomea ja tutustuvat suomalaiseen työkulttuuriin jo ennen muuttoa. Heille on tarjolla työpaikka sekä tukea kotoutumiseen.
Lähtömaakoulutus tarjoaa keinon valmistaa tulevia työntekijöitä ja heidän perheitään uuteen elämään Suomessa. Tärkeä askel tätä kohti on Business Finlandin Discover Finland -hanke, jossa tietoa työskentelystä Suomessa tarjotaan lähtömaissa. Tässä voitaisiin mennä vielä pidemmälle yhteistyössä oppilaitosten ja työnantajien kanssa.
Suomen kannattaisi profiloitua kansainvälisesti maana, joka suhtautuu osaajien vastaanottamiseen vakavasti – ei vasta rajalla, vaan jo lähtömaassa – ja tarjoaa tähän lainsäädännöllä toimivat, eettistä toimintaa tukevat raamit.