Keminmaan koulussa lukiolaisia ja yläkoululaisia kemiaa opettavat Aira Karassaari ja Marko Hiltunen ovat innoissaan kuin lapset jouluaattona. Vähän joululta näyttääkin, sillä koulun varastotilan suuri pöytä on täynnä laatikoita, joita Karassaari ja Hiltunen tutkivat.
Laatikot sisältävät erilaisia laboratoriotarvikkeita, kuten keitinlaseja, koeputkia ja pipettejä.
Keminmaan yläkoulu ja lukio sekä Kemin lukio saivat mittavan lahjoituksen Eurofinsin Oulun teollisuuslaboratoriolta. Lahjoitusta hyödynnetään pitkään koulujen kemian oppitunneilla.
– Laboratoriomenetelmät ovat kehittyneet siten, että olemme laboratorioissamme siirtyneet lähes pelkästään laitetekniikkaan, kertoo Eurofinsin maajohtaja, Keminmaasta kotoisin oleva ja Meri-Lapin alueella edelleen asuva Jari Hietala.
Hietalan mukaan isoissa laboratorioissa mittauksia ei enää juuri käsityönä tehdä. Eurofinsin Oulun laboratoriossakin nämä kouluille lahjoitetut tarvikkeet ovat olleet pitkään kellarintäytteenä, osa on ollut varastoituna jopa parinkymmenen vuoden ajan.
– Kyllä tällaisia vielä käytetään pienissä tehtaiden omissa käyttölaboratorioissa, joissa näytemäärät ovat pieniä, Hietala kertoo.
Opetuskäytössä ”vanhanaikaisten” mittausvälineiden käyttö on perusteltua.
– Nykylaboratorioissa käytettävä moderni laitetekniikka ei havainnollista oikein mitään. Se näyttää jonkun luvun, mutta ei kerro mitään kemiallisesta ilmiöstä, Hietala kertoo.
Ei ikinä koulun laskuun
Uutena ostettuna metsä- ja kemianteollisuuden käyttölaboratorioissa käytössä olleet lahjoitetut välineet maksaisivat varovaisesti arvioiden useita tuhansia euroja.
– On niin paljon kaikenlaista tavaraa, että ikinä emme saisi koulun laskuun tällaisia, Keminmaan lukiossa opettava Marko Hiltunen toteaa.
– Kyllä nämä tulevat käyttöön. Kaikkia ei voi suoraan ottaa oppilaskäyttöön, mutta näitä voi käyttää demonstraatioissa, Aira Karassaari jatkaa.
Esimerkiksi aineiden kuivatukseen käytettävä eksikaattori maksaa uutena satasen luokkaa. Linnunpesiksi kutsutuilla lämmittimillä lämpötilan säätäminen ja tasaisena pitäminen on helppoa, mutta tällaiset lämmittimet maksavat uutena ostettuna useitta satoja euroja.
– Yhteen lämmittimeen mahtuu yksi näyte. Isossa laboratoriossa näytteitä voi olla vaikkapa sata kappaletta. Emme voi tietenkään yhtä aikaa käyttää sataa linnunpesää, joten laboratorioissamme käytettävää tekniikkaa on ollut pakko kehittää, Jari Hietala kertoo.
Hyötyä vuosiksi eteenpäin
Laboratoriokokeissa käytettävät välineet ovat Marko Hiltusen mukaan pääsääntöisesti pitkäikäisiä ja laadukkaita, joten lahjoituksesta on kouluille hyötyä vuosiksi eteenpäin.
– Meillä on koulussa käytössä vielä DDR:n aikaisia dekantterilaseja. Niin kauan kuin neste pysyy sisällä, niin ne ovat käyttökelpoisia.
Karassaari ja Hiltunen kertovat, että kemia on oppiaineena pidetty oppilaiden keskuudessa. Kemiaa opiskellaan seitsemännellä luokalla kaksi tuntia viikossa, kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla kolme tuntia viikossa.
– Kemia on oppilaiden ehdottomasti erittäin innostava aine, kun tunneilla pääsee tekemään kaikkea jännää. Laboratorion perustyötkin ovat kiinnostavia: oppilaat voivat käyttää ihan oikeita välineitä ja saavat nimiä ilmiöille ja asioille, jotka saattavat olla jo ennestään tuttuja, Karassaari kertoo.
Lukiossa on yksi pakollinen kemian opintojakso, joka sisältää 38 tuntia opetusta. Lisäksi lukiossa on mahdollista valita syventäviä opintoja, mikäli oppilas haluaa kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa kemian.
– Monet sanovat, että kemian kursseissa parasta on se, kun pääsee labran puolelle tekemään töitä. Lukiossa opiskelu on usein teoriapainotteista. Lasketaan laskuja, ja käsillä tehtävät laboratoriotyöt ovat hyvää vastapainoa tälle, Hiltunen kertoo.
